Kuluttamisesta: uutta vai vanhaa?

Olen miettinyt kierrätyskeijukampanjan myötä entistä enemmän uuden ja vanhan tavaran dilemmaa. Enkä ole ainoa, esimerkiksi Rinna kirjoitti juuri samasta teemasta.

Ei ole yksiselitteisesti hyvä olla kokonaan ostamatta. Tästä mainitsi myös kaverini, joka saa elantonsa paljolti vaatteita ompelemalla ja myymällä. Jos ei osta yhtään mitään, ei osta sitä eettisesti tuotettua, ekologisista materiaaleista valmistettua, uniikkia ihanuuttakaan. Käsityöläisen lapsi jää vaille voita leivän päällä. Yritys voi joutua vaikeuksiin, kuten vaikka Palonin tapauksessa nähtiin.

Mutta silloin, kun itse aloin tympiintyä uusiin vaatteisiin, kulutustottumukseni eivät olleet erityisen hyvät. Ostin ketjukaupoista ja aleista, useimmiten varsin halvalla. Parhaat ja laadukkaimmat vaatteeni olen ostanut yli kahdenkymmenen vuoden ajan kirpputorilta. Usein elämässäni on ollut vaiheita, joina esimerkiksi talvitakin ostaminen uutena ja laadukkaana olisi ollut aivan mahdotonta. Ei millään olisi ollut rahaa. Ei kai kukaan enää kuvittele, että halvalla saisi laatua, paitsi ihan sattumalta? Joskus taas on ollut rahaa, mutta olen mieluummin käyttänyt sen muuhun; ostanut vaikka asunnon tai käynyt jossain, mökillä tai ravintolassa tai jopa ulkomailla. On mukavaa, että kirppiksen avulla on silti voinut aina pukeutua niin kuin haluaa. On voinut hankkia useitakin hyviä talvitakkeja, vaihtelua varten.

En tiedä, oppisinko edes koskaan hankkimaan vain välttämättömän, mutta valitsemaan silloin parasta. Tiedätte, että minulla on esimerkiksi aika paljon kenkiä. Saa olla. Olen keräilijäluonne, jota ei häiritse tavaran suuri määrä - jos vain tavarat (vaatteet, asusteet) ovat käyttökelpoisia eli mieluisia, oikean kokoisia ja riittävän ehjiä. En tunne tarvetta karsia vaatekaappia saadakseni tilaa elämääni tai siistimmän kodin. Myyn tai annan vaatteitani kyllä pois silloin, kun ne käyvät epäsopiviksi tai kyllästyn niihin. Sellaista sattuu, eivät nuo viime kevään kengätkään enää kaikki asu meillä ja viimeksi joululahjaksi sain yhdet uudet.

Halpamuodin yhteydessä puhutaan nykyisin jo siitä, että vaatteen hinta muodostuu suhteessa käyttökertoihin: jos kympin paitaa käyttää viisi kertaa, se on tosiasiassa kalliimpi kuin viidenkympin paita, jota käyttää sata kertaa. Fiksu huomio! Oma valintani on kuitenkin se jonkun kertaalleen hylkäämä vaate, jota se joku (tai useampikin ihminen) on käyttänyt x kertaa aikaisemmin ja jota minä käytän kerran, kymmenesti tai sata kertaa ja todennäköisesti vielä siirrän sen eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Koska en osta uutena, suhtaudun prosessiin kevyesti sekä rahan että ympäristön kannalta. Ei haittaa, vaikka jokin vaate vain käväisee minulla. Sitä paitsi vintage löytää aina uuden kodin; jos ei heti, niin myöhemmin.

Mitä tulee uniikkiin design-muotiin ja käsityöläisten tuotteisiin, valitettavasti läheskään aina en löydä niistä omaan tyyliini sopivia juttuja. Paloninkaan nettikaupasta en löytänyt mitään, mitä oikeasti haluaisin ja käyttäisin. Olen ennenkin puhunut vaatekaapin peruspuvustosta, jota naistenlehdissä usein kehotetaan hankkimaan, ja siitä, etten koe niitä valkoisia paitapuseroita ja farkkuja omikseni. Design-jutuissa on vähän samaa vikaa; ne eivät näytä vaatteilta, joita tosielämässä käyttäisin. Enkä halua tehdä hyvisostoksia vain tukeakseni myyjää/suunnittelijaa, vaan siksi, että sekä tarvitsen että haluan kyseisen vaatteen.

Kuitenkaan ikuisesti ei voi olla ostamatta uutta vaatetta, ei silloinkaan, kun varastot ovat niin hyvät kuin monella länsimaisella naisella on. Aionkin tämän vuoden aikana etsiä niitä eettisiä ja kestäviä juttuja, jotka myös tyylin puolesta toimisivat ja tuottaisivat iloa, ja joiden puoleen voin sitten kääntyä, kun tarvitsen jotain uutta. Viime aikojen hankintojen perusteella kengät, sukkatuotteet ja alusvaatteet tulevat ensimmäisinä tarvelistalle. Onko vinkkejä tällaisista eettisesti tuotetuista vintagehenkisistä mallistoista, mieluusti vielä sellaisista, jotka kestävät sata käyttökertaa? Miettimisaikaa onneksi on...