DIY: jatka hameen vyötäröä ja paikkaa farkkujen haarukset

Joululoman viimeisinä päivinä tartuin pitkästä aikaa korjattavien vaatteiden pinoon - vähän oman Kierrätyskeiju-sitoumukseni mukaisesti; lupasinhan pitää parempaa huolta jo olemassaolevista vaatteistani. Päätin tehdä samalla Hopeapeiliin ohjeet parista helposta korjaustyöstä, jotka onnistuvat, vaikka ompelutaito olisi vähäinen. Jatkoin uuden kirppislöytöni, ruudullisen villakellohameen, vyötärönauhaa, ja korjasin mieheni farkkujen kuluneet haarukset.

Hameen vyötärönauhasta olen kertonut ennenkin, joten tässä vain lyhyt kertauskurssi hiukan toisenlaiseen korjaukseen. Hame on söpöinen, mutta hiukan pieni; nepparikiinnitys edessä ei antanut yhtään pelivaraa vyötärömittaan.

Keskeltä takaa onneksi löytyi leveä laskos, jolla ei ollut käytännön merkitystä - kellottuvassa hameessa on muutenkin tilaa lanteilla.

Ratkoin vyötärönauhan irti vain laskoksen kohdalta niin, että sain sen levitetyksi auki. Sitten leikkasin vyötärönauhan poikki suurin piirtein vyölenkkien puolivälistä.

Suurennusvaraa olisi ollut yli kymmenen senttiä! Ja minä tarvitsin vain viisi.

Vaatteen nurjalta puolelta löytyy usein ylimääräistä kangasta pikkukorjauksiin. Tässä hameessa sitä oli runsaasti, sillä taskujen vuoksi koko etuyläosa on kaksinkertainen. Leikkasin siis palan taskupussista pois; taskupussin voi myöhemmin paikata jollain muulla kankaalla, sehän ei näy.

Kiinnitin ylimääräisen kankaan uudelleen laskoksille ja tikkasin laskoksen kiinni.

Sitten tein niin helpoimman kautta kuin suinkin voi: käänsin taskupussista leikkaamani kangaspalan reunat sisäpuolelle niin, että palan leveys suunnilleen täsmäsi vyötärönauhan leveyteen, ompelin nämä käänteet kiinni, kiinnitin paikan nuppineuloilla vyötärönauhaan ja itse hameeseen ja surautin kiinni. Ei ehkä kauneinta jälkeä, mutta puolustaudun sillä, että tämä on paksu talvihame ja siksi sen vyötärönauha jää neuleen alle piiloon. Kuvassa vaate on vielä silittämättä, silityskin paransi tilannetta selvästi.

Toinen työ olivat farkut. Niille oli käynyt kuten usein farkuille käy, kangas oli kulunut haaroista sauman vierestä puhki ja oli akuutissa vaarassa revetä lisää.

Paikaksi tarvitsin punaista puuvillakangasta, eikä muuta ollut tarjolla kuin rikkinäinen pussilakana Finlaysonin Miljoonasydän-kangasta. Mutta ei se haittaa - kangas oli valmiiksi ommeltu kaksinkerroin eli oli riittävän tukeva farkunpaikaksi, ja sen yhden sydämen, joka tarvitsemaani pieneen palaan osui, saattoi jättää näkymättömiin. Paikka voisi todennäköisesti olla eri väristäkin kangasta, se ei nimittäin näy valmiista korjauksesta juuri lainkaan.

Kiinnitin paikan ensin nuppineuloilla farkkujen nurjalle puolelle, reiän päälle ja ympärille. Jos kulunut alue on suuri, käytä useampaa pientä paikkaa, niin ompelu on helpompaa kuin yhden suuren paikan kanssa. Seuraavaksi ompelin paikan reunoiltaan kiinni leveällä siksakilla.

Kun paikka on kiinnitetty, käännä farkut ja jatka ompelua oikealta puolelta. Siksakkaa tiheästi kuluneen alueen päältä, kunnes paikka on kunnolla kiinni ja kangas tuntuu tukevalta. Lopputulos näyttää suurin piirtein tältä:

Farkkujen elinikää saatiin näin jatketuksi ainakin kuukausia, toivottavasti pitempäänkin. Kumpikin korjaus vei aikaa noin 10-15 minuuttia, joten myös lyhytpinnaisen kannattaa kokeilla ja miettiä vaikka pienestä työstä seuraavaa usean kympin rahansäästöä.