maanantai 17. elokuuta 2015

Helleasu ja kirsikkainen asuste

Tämän vuoden kesä on ollut vuorottelua kahden kodin välillä. Kesäkodilla päästiin vihdoin viettämään kesäinenkin viikko uimisineen ja marjastuksineen, jopa lasillinen (tai pari) viileää roseeta pergolassa saatiin ohjelmaan. Eilen oli haikeaa palata kaupunkiin, mutta velvollisuus kutsuu erästä perheenjäsentä - koulu alkaa Turussa huomenna. Ja kesähän jatkuu, vaikka ympärillä onkin kaupunki. Ehkä frisbeen heittely vyötäröä myöten meressä seisten ei onnistu, mutta äitiyslomasta nauttivana voin vaikka testata joka päivä eri kahvilaa. Tällaisen epäortodoksisen iltapäiväkattauksen nautin tänään kirjaston Cafe Siriuksessa: kuvassa valkoviinispritzer, pala tiramisua ja torilta kirppismyyjältä ostettu vakosamettinalle.


Kesäkodilla ei oikein ole edes peiliä, mutta kaupungissa haluaa pukeutua sievemmin. Tai ainakin johonkin muuhun kuin dyykattuihin Hello Kitty -sukkiin ja vähän kulahtaneisiin aiemmin hienoihin mekkoihin. Nimiäisiin ompelemani sydänmekko on ollut tämän kesän parhaita vaatteita: riittävän arkinen, muttei tylsä, yllättävän helposti yhdisteltävä (kirkkaanpunaisella kun on harjoitellut mix and match -touhua ennenkin) ja ennen kaikkea imettävälle äidille sopiva; maitoa kuluu edelleen ja sitä kaivataan mitä yllättävimmissä tilanteissa, kuten esimerkiksi tänään kauppahallissa. Pikkuneiti on kasvanut ulos omasta sydänmekostaan, joten hän pukeutui sen sijaan kirsikkakuosiin. Hänen vintagebonettinsa on kesän hittihattu, paitsi söpö, myös kätevä!


olen miettinyt, onko päässäni jotain vikaa, kun näytän usein kuvissa kaljulta. nyt saatiin nutturakin mukaan kuvaan!

Pikku L on kohta seitsemän kuukautta vanha ja hyväntuulinen, pian nelihampainen, kontaten etenevä olento. Taito liikkua itsenäisesti johtaa tietysti vanhempien vapaa-ajan vähenemiseen entisestään, kun vauvaa pitää nostaa milloin kissan, milloin vessaharjan kimpusta pois. Tänään tavoitin hänet eteisestä syömästä sinistä ballerinatossua. Sattuneesta syystä äidin kannattaa olla tarkkana asusteita miettiessään; nämä valkoiset puuhelmet ovat kuminauhassa, joten niitä voi antaa vauvankin vähän tutkia. Kolmiriviset helminauhat ja isot korvakorut, tavataan uudelleen ensi vuonna...

8 kommenttia:

  1. Hahah, mulla sama "kaljuusongelma", siksi leikkasin otsahiukset 😆
    Mut kaunottaria ootte molemmat 💞

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat! Multakin aikanaan muutama kaulanauha saatiin poikki, kun olin niin hölmö, että annoin hypistellä niitä. Tuosta "kaljuudesta"; mulla on ohut tukka ja imetysaikana se vasta ohut olikin, Varmaan kaikki hiukset vaihtui... Muistan kun kerran menin parturiin, että hän leikkais jotenkin kivemmaksi harvat hapseni. Tulos oli yhtä tyhjän kanssa, saman tukan lyennyksen olisin osannut itsekin kotona tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytän aina kaljulta, ohimoilla on tosi vähän hiuksia ja muutenkaan tuo poninhännän paksuus ei kummoinen ole. Se onkin yksi syy, miksi pidän hiukseni pitkinä - saa edes jotenkin nutturaan vähän volyymia!

      Poista
  3. I feel the kaljuusongelma :D siksi hyvin harvoin pidän ponnaria tai nutturaa koska näytän silloin kaljulta, vaikka mulla ei taidakaan olla yhtä korkeat ohimot kuin sulla. Ehkä se liittyy jotenkin vain siihen omaan naamaan ja oman pään muotoon, koska ei mun mielestä koskaan muut ihmiset näytä kaljuilta silloin kun niillä on nuttura tai ponnari. Itseään kun yleensä aina katsoo vain edestäpäin (paitsi blogikuvissa tietysti).

    Sydänmekko on ihana ja niin on tuo pikkuisen kirsikkamekko ja bonettikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten joskus eräällä kiharakampauskurssilla mainitsinkin: olisi tarvetta kaljuuntuvien keski-ikäisten kampauskurssille!

      Poista
  4. Tosi ihanat kuvat! Tuo sydänmekko on niin nätti. Ja joo, mulla on tismalleen sama tukka- ja kampausongelma. Ja kun vielä pyöräilee kypärä päässä, ei silloin voi edes pitää nutturaa, vaan niskassa on lattea ponnari... :D - Lotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole pyöräilykypärää (häpeän!), mutta sama ongelma on monen muunkin hatun kanssa, esimerkiksi suuresti arvostamani leveälierisen hellehatun. Jonkinlaisia niskanutturavirityksiä yritän senkin kanssa, mutta usein lopputuloksena hattu tunkee silmille.

      Poista