On se kumma, ettei tuhannen napin joukosta löydy tarvittaessa seitsemää samanlaista punaista tai valkoista! Nappikauppa kutsuu, kun nimiäisjuhlamekkooni pitää saada napit; vauvan mekkoon sentään löytyi neljä samanlaista pientä valkoista. Mutta aina on ilo kipata napit lattialle ja hämmentää värikästä kasaa, etsiä suosikkinsa (kuten kuvan vasemmassa alakulmassa olevan soikean vaaleanpunaisen, jossa on kuoppamainen muoto ja koristereuna, kuvassa on nurja puoli päällä) ja miettiä, mihin projektiin ne sijoittaisi.
Osa napeista on äitini varastosta, osa kirpputorilta itse ostettuja - muistan yhdenkin hienon kerran, kun ostin ystävän kanssa puoliksi nappikasan lähetystorilta ja lajittelimme niitä yhdessä - mutta suurin osa taitaa olla tämän asunnon kaupanpäällisinä tulleita. Kaikille näistä ei ikinä tule löytymään oikeaa käyttöä, mutta kaunis nappi tuottaa iloa aivan sellaisenaan. Ymmärrättekö nappihulluutta, arvoisat lukijat?
Kyllä mä sua ymmärrän Elina itsekkin omistan biljoona nappia ostan niitä könttänä kirppareilta ja erottelen niistä kauneimmat vintage napit :) olen tehnyt sitä pienestä saakka :)
VastaaPoistaPienenä minusta ihanimpia olivat lasinapit, mutta niitä en nykyään osaa edes käyttää mihinkään. Saavat sitten olla timantteina lapsen leikeissä, kun hänet voi päästää nappipurkin (-purkkien, oikeasti) kimppuun.
PoistaKyllä! Mulla on nappeja niin paljon etten tiedä edes kehtaanko sanoa. Kerran ostin huuto.netistä kymmenen kiloa nappeja. Siitä voinee jotakin päätellä... Omista varastoista löytyvät nykyään myös molempien edesmenneiden mummujen nappivarastot.
VastaaPoistaTuosta kuvasta löytyy aika monta samanlaista mitä omistakin varastoistani (kyllä, muistan aika pitkälti myös ulkoa millaisia nappeja itseltäni löytyy koska käyn niitä säännöllisesti läpi etsiessäni jotakin, olen myös lajitellut ne väreittäin).
Väreittäin lajittelu pitäisi täälläkin tehdä - kuulemma ikinä ei löydy tavallisia paidannappeja, kun sellaiselle olisi tarvetta. :)
PoistaVäreittäin lajittelu helpottaa sopivien etsimistä huomattavasti. Suosittelen! Eikä sitäkään tarvitse tehdä välttämättä kerralla. Mulla on semmoinen nippelilokerikko johon oon lajitellut värit omiin vetolaatikoihin, tosin sekin on ihan auttamattoman liian pieni eikä siihen mahdu kuin noi pienet napit. Isot takkinapit on sitten omissa isommissa laatikoissaan koska niitä tosiaan on sen kymmenen kiloa. Valkoisia paidannappejakin on yksi vetolaatikko lähes pelkästään täynnä :D
PoistaNippelilaatikko olisi hyvä olemassa ompelujutuille, mutta arvaan, että jos ostaisin sellaisen, yksi perheenjäsen omisi sen saman tien legolaatikoksi :)
PoistaMinä lajittelin kerran nappini pieniin pusseihin väreittäin. Sitten huomasinkin ettei niitten pussien sormeilu ollut lainkaan niin kivaa, kuin pelkät napit rasiassa. Ja nyt ovat taas enimmät napit ilman pusseja.
PoistaOi kyllä! Muistan hyvin kuinka ihanaa oli lajitella ja laskea äidin nappivarastoa (ja valita sieltä aina ne ihanimmat, joihin ylsi yleensä helmiäiset, kultaiset, vaaleanpunaiset ja kukan malliset). Itse en osaa ommella vaatteita, joten nappivarastoa ei ole - paitsi yksi pieni peltipurkillinen vanhoja hassuja nappeja, jotka osti kirpparilta ihan koska ne oli niin söpöjä ja niitä oli mukava soljuttaa sormien läpi....
VastaaPoistaNappien soljuminen sormien läpi on niin miellyttävä tunne!
PoistaIlman muuta! Kirppikseltä en ole ostanut mitään, mutta minulla on neljän edesmenneen vanhan rouvan napit, ja taitaa niistäkin jokunen kilo tulla. :) Mutta meillä on lasten kanssa tehty oikein projekti ja lajiteltu kaikki napit sekä laitettu samanlaiset yhteen ja sen jälkeen rasioihin, jonka päällä on lukumäärä. Jos siis teen vaikka neuletakin, joka vaatii kuusi nappia, otan työn muuten valmistuttua esiin rasian, jonka päällä on "6" ja huolellisesti valikoin, mitkä olisivat kauneimmat napit juuri siihen vaatteeseen. Nappikaupassa ei ole tarvinnut käydä vuosikausiin. :) - Lotta.
VastaaPoistaNerokas systeemi! Jaksaisinpa tehdä samanlaisen.
PoistaItselläni ei ole kovin suurta nappivarastoa, mutta onneksi äidilläni on, josta tarvittessa voi etsiä kaipaamaansa.
VastaaPoistaToiminee noinkin, jos ei ihan koko ajan ole jotain ompelemassa :)
PoistaÄidilläni on nappivarasto. Lapsena nautin nappien lajittelusta ja haaveilusta mihin vaatteeseen ne sopisivat. Nykyisin minulla on oma nappi varasto lasipurkeissa ja niitä kyllä menee varastostani käyttöön tasaiseen tahtiin. Olen saanut aloitettua ompeluharrastuksen uudelleen. Joskus on kirpparilta tullut myös nappeja ostettua.
VastaaPoistaOnnea matkaan ompeluharrastukseen, siitä on iloa ja hyötyä!
PoistaIhana nappikasa! Tuli heti mieleen, miten lapseni mielileikki oli järjestää nappeja eri tavoin. Sama koski myös papiljotteja. Meillä eivät legot tai mitkään palikat innostaneet samalla tavoin.
VastaaPoistaMinunkin äidilläni oli papiljotteja, mutten muista leikkineeni niillä :)
PoistaPerin äitini nappivaraston. Yhdestä rasiasta löysin taannoin vihreät napit, joissa oli vaahteranlehti koholla. Heti muistin, että kyllä tässä ovat vanhan vihreän villatakkini napit. Taisin olla noin viiden vanha, kun äiti oli neulonut minulle sen takin. Kyllä nappikaupan voisi laittaa pystyyn.
VastaaPoistaIhana jälleennäkeminen! Aiotko käyttää samat napit vielä joskus uudelleen?
PoistaVoi! Muistin heti että meillä oli lapsuudenkodissa arvatenkin ihan samanlaisia nappeja (juurikin äidin nappivarastossa) mutta punaisia :) Tutkisipa joku sosiologi psykologi tahi muu ihmistieteilijä, että mikä napeissa ihmistä niin kovasti viehättää!
PoistaEhkä tämäkin liittyy keräilijänvaistoihin...
PoistaKyllä vain ymmärrän. On kivaa kun kauniit napit soljuu sormien lävitse kasaa hämmennellessä.
VastaaPoista