Kotielämää

Terveisiä kotiäitilästä. Täällä on aika rauhalliset kuviot. Höpöliina kasvaa ja häneltä jäävää maitoa riittää sairaalankin vauvoille luovutettavaksi, pesukone pyörittää kestovaippapyykkiä harva se päivä ja päivänä, jona ehtii sekä suihkuun että valita vaatteet yllensä, on jo voiton puolella.

Sydänkangasta, josta on tarkoitus ommella nimiäismekko joko Höpöliinalle tai meille molemmille, jos kangasta riittää. Pesun jäljiltä rutussa, pahoittelen.

Pukeutumisen suurin haaste tällä hetkellä ei ole oman vartalon muoto - toimivia ja kauniita vaateratkaisuja löytyisi kyllä - vaan pulautteleva vauva, joka sotkee kaiken pesukuntoon alta aikayksikön ja juuri silloin, kun sitä ei osaisi odottaa. Käytän siis enimmäkseen konepestäviä helppoja perusvaatteita edelleen, ja tuskastuneena kaivoin vanhat plyysiverkkarinikin kaapista. Kyllä, omistan plyysiverkkarit. Kai vaatekaapissa yhdet housutkin pitää olla!

70-luvun aurinkotunika oli jo isoveljellä käytössä, vaikka aika tyttömäinen onkin malliltaan. Jos jollakulla lukijalla sattuisi olemaan tallessa tällä kuviolla somistettuja potkuhousuja tai muita vaatteita, olisin kiinnostunut ostamaan!

Uffilla on taas aleviikot, ja etenkin lastenpuolelta tekee halpoja löytöjä. Höpöliina sai vadelmanpunaisen Ticket to Heaven -ulkoiluasun koossa 92 cm hintaan 2 e/osa; se meni tietysti vielä vintille säilöön, mutta siinä kelpaa sitten joskus kaivaa kuraa tarhan pihalla. Ostin toki hänelle myös pari ihanuusmekkoa, koska niitä jos mitä löytyy helposti käytettyinä ja pitäähän tytöllä ihanuusmekkoja olla (äidin mielestä).

Höpöliinan ensimmäinen pilkkumekko jäi jo pieneksi - tänään tuli postissa seuraava, FB-kirppikseltä ostettu.

Itselleni löysin Uffilta parit räväkät ei-odottajalle sopivat korkokengät, ruskean perushameen ja mustan villakangastakin yhteensä kahdellakympillä. Takki oli pakkohankinta, sillä juuri mikään entisistä takeistani ei mahdu rinnuksista kiinni. Löysin nykyaikaisen, mutta aika kivasti 50-luvun kellotettua trapetsilinjaa jäljittelevän puoleen reiteen ulottuvan takin, joka keventää ulkopukeutumisen ilmettä. Sain samalla vihdoin työnnetuksi liian isoksi ja tätimäiseksi muuttuneen odotusajan takkini kirppiskassiin. Tiedättekö sen ilmiön, että vaikka ei oikeastaan pidä jostain vaatteestaan ja se saa olon tuntumaan nukkavierulta, sitä käyttää aina vain, koska se on niin helppoa? Joskus ainoa vaihtoehto on luopua vaatteesta kokonaan.

Kissaneuletakki, jollaisen haluaisin itsellenikin; lastenvaatekirppiksen satoa. Vielä vähän liian iso tyttöselle.

Äitiyslomassa on esimerkiksi se hyvä puoli, että vaikka aikaa muuten on niukanlaisesti, vauva nukkuu hyvin vaunuissa ja sen kanssa voi käydä kirpputoreilla. Tänäänkin lähdetään, jo hyötyliikunnan vuoksi ja koska aurinko paistaa pitkästä aikaa.

Ps. Tänään juttu Kierrätyskeijuista on Turun Sanomissa, valitettavasti netissä ei kokonaan.