Odottavan aika on pitkä

On outoa olla näin joutilas, vaikka sille onkin hyvä syy. Enää ei ole paljon puuhaa tavallisten kotitöiden lisäksi; koti alkaa olla valmis uudelle asukkaalleen. Tänään olin työn sankari ja sekä pesin ja huollatin vaunut (yksi pultti rungossa oli viallinen) että löysin pinnasängyn ruuvit (11 12:sta, mikä on aika hyvä prosentti) ja kokosin sängyn - tosin väärällä työkalulla, kertoi mies, joka kiristi ruuvit loppuun sillä oikealla työkalulla. Kävin aikaa kuluttaakseni myös kahdella kirppiksellä, vaikkei mitään tarvitsekaan enää hankkia.

Odotan paitsi vauvaa itseään, myös erinäisiä muita asioita. Ennen kaikkea haluan takaisin kauniit sirot nilkkani. Odotan hartaasti, että muutkin kengät kuin eräät pötkövartiset saappaat mahtuisivat taas jalkaan. Olisi myös mukava käyttää leveähelmaisia pukuja näyttämättä epämuodostuneelta muumilta. Ja muitakin talvitakkeja kuin sitä yhtä, jonka ostin nimenomaan odotusajan takiksi loppukesän Uffin alesta ja johon alan olla lopen kyllästynyt niin kuin tällaisiin pakkovaatteisiin aina tympiintyy.

(kuva mbchills/Etsy)

Kaipaan kovasti myös sitä, että voin taas syödä vapaammin, esimerkiksi laskiaispullia vaikka kolme kerralla, jos maistuu - verensokerin vuoksi en ole juuri saanut herkutella hiilihydraateilla, niitä mainioita kotitekoisia vaahtokarkkejakin piti varoa. Sitten vielä odotusajan normaalit ruoka- ja juomarajoitteet; viinikaapissa odottelee pullo samppanjaa, ja toivon, että se on kylmässä, kun palaan sairaalasta.

(kuva mbchills/Etsy)

Ja olisi tietysti mukava myös pystyä kävelemään kuin ihminen eikä kuin rampa ankka, nukkumaan selällään ja vatsallaan, nukkumaan ylipäänsä ilman että jotain paikkaa heti kolottaa ja nousemaan tuolista ähkimättä ja puuskuttamatta.

Mutta ei tässä kauan enää voi mennä. Ajan voi tietysti käyttää hyödyksi vaikkapa katselemalla Etsystä näitä vanhoja pehmolelun kaavoja.

(kuva DaisyandErma/Etsy)