torstai 18. syyskuuta 2014

Vaaleansinistä äitiysmuotia 70-luvulta

Päivän asussa on mukana kotimaista vintage-äitiystyyliä. Brodyyripusero on Pia & Paula -merkin valmistama; merkki teki nuorekkaita, usein puuvilla- tai vakosamettikankaisia äitiysvaatteita rennosti 70-luvun tyyliin.

pusero Vintage-vaatteiden kirpputori Facebookissa
hame äitiysvaatekirppis samaisessa paikassa
muut kirppislöytöjä jostain muualta

Pusero on kauniin värinen ja pidän brodyyrikankaasta, mutta pari häiritsevää juttua siinä on. Toinen on se, etten ole tottunut tämän pituiseen puseron helmaan. Tunikamuotiin en juuri osallistunut, ja vyötärömitta vain näyttää paremmalta - siis normaalioloissa, kun puseron voi pukea hameen sisään ja vyötärö on olemassa! Jakkukaan ei näyttänyt hyvältä, kun puseron helma näkyi alta; kohta toki on jo trenssikausi ja tämä ongelma poistuu.

Toinen häiriö ovat nyöritys-poimutukset olkapäillä. Hihat tuntuvat kömpelöiltä etenkin jakun alla, ja voikin olla, että poistan poimutusnauhat ja muotoilen hihat uudelleen. Joku tietysti on nyt sitä mieltä, että juuri ne ovat tämän puseron juju ja ehkä ovatkin, joten en suin päin vielä tartu saksiin.


Tähän asuun olisi ollut kiva pukea vaaleansiniset tai -punaiset remmikengät, mutta niin hyvä kirppistelijä en ole, että kaapissani olisi sellaisia. Pilkku vaaleanpunaista löytyy sitten koruista. Perhoset ovat lasten muovikoruja arvatenkin 70-luvulta.
 

10 kommenttia:

  1. Rouva se vaan kaunistuu!

    Laura H

    VastaaPoista
  2. Nuo pikku perhoset ovat hauska lisä puseroon. Tv. Metsäntyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla oli joku tällainen perhoskoru jo pienenä, siksi ehkä olen nyt isonakin niitä halunnut hankkia :)

      Poista
  3. Voi ihanaa, nuo perhoset. Niitä minulla oli montakin, juuri 1970-luvulla. Missä lienevät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä missä kaikki muutkin lapsuuden kadonneet aarteet...? Toivottavasti vielä löytyvät leikkimökin vintiltä tms.!

      Poista
  4. Pusero on kaunis (minusta hihatkin ovat hauskat!), mutta olet ihan oikeassa siinä, ettei pituus ole paras mahdollinen. Koetitko neulata helmaa lyhyemmäksi? Itse olen joskus pitkäänkin mallaillut väärän pituisia vaatteita sillä tavoin nähdäkseni, mikä pituus on paras. (Hameiden kanssa on usein vielä tarkempaa...) t. Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhensin tämän helmaa jo kymmenisen senttiä telttavaikutelman pienentämiseksi, mutta ehkä vähän lisääkin uskaltaisi ottaa ainakin takakappaleelta. Harkintaan!

      Poista
  5. Kasvavan mahan kanssa tuo tunikapituus toimii. Vatsa nostaa helmaa. Takana taitaa olla solmimisnauhat. Muistoja tuli niin korviksista kuin perhosista mieleen kuin brodyyrikankaasta. Juuri tuollaisesta kankaasta, mutta vaaleanpunaisesta oli minulla pikkutyttönä äidin ompelema mekko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takana on solmimisnauhat, kyllä. Voi olla, ettei tämä tunika menekään enää kovin kauan, yläosa tuntui nyt jo vähän naftilta. Brodyyri oli tosiaan 70-luvun juttuja, minullakin oli jotain valkoisesta brodyyrista pienenä ja myös brodyyrisia nukenvaatteita muistan.

      Poista