Sumuinen aamu kesäkodilla

Olemme olleet kaksi viikonloppua peräkkäin kesäkodilla. Olen rakentanut pesää tekemällä syystoimia: poiminut puolukoita, sieniä, omenoita, luumuja, kasvihuoneesta tomaatteja, niitä viinirypäleitä, joista viimeksi mainitsin. Puolukat voisi poimia toriltakin, mutta parasta kaupunkilaiselle on, kun saa välillä syyn käydä metsässä. Kumisaapas (ei tässä tapauksessa Melissa Ashanti) uppoaa nilkkaa myöten sammaleeseen eikä mistään kuulu mitään. Kesäkodin kulmilla kulkee tie kirkonkylältä toiselle, ja sunnuntaiaamuna puolen tunnin aikana ohitse meni kaksi kertaa ajoneuvo: joku mies kuljetti mönkijällä peräkärryä ja tuli kymmenen minuutin päästä takaisin ilman kärryä. Tukkaan meni hirvikärpänen, mutta sen sai sieltä pois.

Kun fiilistelin pusikossa, purki mieheni naapurin kanssa seinää tilasta, josta tulee joskus - jopa tämän vuoden puolella - ihan kunnollinen yhteiskäytössä oleva keittiö. Tähän asti ruokaa on tehty yhdellä keittolevyllä, mikä on hiukan haastavaa, kun haluaa jotain muuta kuin keittoa tai muhennosta. Meidän oman puolemme remontit ovat loppusuoralla. Viime viikonloppuna purettiin vessan lattia suihkun rakentamiseksi (kyllä, rakennustarkastajan mukaan kesäasunnossakin tulee näissä oloissa olla suihku - en osaa selittää, miksi, mutta minua viisaammat ovat kertoneet, että näin se vain on) ja yläkerran makuukamari/työhuone, joka oli alun perin kaksi erillistä huonetta, odottaa maalipintaa, listoja ja muuta kosmeettista kuten huonekaluja. Olemme halunneet kalustaa tilaa kierrättäen ja edullisesti kuitenkaan tyylistä tinkimättä, joten sopivien huonekalujen löytäminen vie aikaa.

Alakerta eli olohuoneemme on toistaiseksi valmis. Se tarkoittaa, että lattiapinnan vaihto päätettiin jättää tulevaisuuteen ja peittää muovimatto kauniilla tummalla 50-luvun villamatolla, joka löytyi kesällä Perniön kierrätyskeskuksesta vitosella. Ei täydellisessä kunnossa, mutta lähes. Alakerrasta voisi jo ottaa tunnelmakuvia tänne, mutta vielä se ei ole onnistunut. Viikko sitten kamera oli mukana, mutta unohdin kuvata. Nyt ei tullut mieleen edes pakata sitä mukaan. Ehkä bloggaaminen on niin lähellä perustyötäni, että se ei luonnostaan kuulu kesäkodilla olemiseen. Tiedän, että monia kiinnostaisi tämä projekti myös visuaalisessa mielessä, joten paikatakseni edes jotain lainaan tähän kuvaksi miehen lauantaiaamuna nappaaman näkymän olohuoneestamme auringonnousun suuntaan. Aamusumu oli epätodellisen sankka vielä pitkään tämän jälkeenkin, vaikka verhon takana aurinko paistoi.