Kirjoitin vähän aikaa sitten tulevan vauvan hankinnoista ja siitä, että hankimme hänelle ensisijaisesti kierrätettyjä tarvikkeita ja vaatteita. Tänään poikkesin kirpputorilla ja ostinkin pari vaatetta hänelle - muun muassa takin, jota hän käyttää aikaisintaan nelivuotiaana, mutta hei, oli hieno ja vintagea! Mutta mieleeni jäi vaivaamaan eilen esikoisen kanssa vaatekaupan kassalla sattunut tilanne. Se meni suurin piirtein näin:
Poika: Mitä nää on?
Myyjä: Merkkaustusseja. Niillä voi nimikoida vaatteet, ettei mene koulussa vaihtovaatteet sekaisin toisten kanssa.
Poika: Mulla ei kyllä ikinä mene, kun mulla on kaikki aina vanhaa.
Äiti: (hetken hiljaa, mutta ei voi kuin nauraa)
Poika on jo iso, hänellä on oma makunsa, joka aivan varmasti lähivuosina kehittyy ja vahvistuu. Onko enää reilua, että vaikka me muut kierrätämme ja koemme sen tärkeänä, hän ei saisi pukeutua mielensä mukaan? 152-kokoisia kivoja vaatteita ei ole kirppiksillä tarjolla ollenkaan samaan malliin kuin vielä 110-120-senttisiä. Olimmekin vaatekaupassa siksi, että kesän aikana suuri osa pitkähihaisista oli muuttunut kaapissa 3/4-hihaisiksi eikä Uffilta löytynyt yhtään mieluista paitaa. Kaikeksi onneksi mieluinen syystakki löytyi kierrätettynä, sellainen olisi ollut uutena kallis.
Mutta poika ei ole sitoutunut Kierrätyskeijuihin tai muihinkaan yleviin periaatteisiin. Ostin siis hänelle kolme pitkähihaista ihan uutta trikoopaitaa, koska hän tosiaan tarvitsi uusia paitoja. Hän sai itse valita värit ja kuva-aiheet ja oli hyvin tyytyväinen. Onneksi merkkitietoisuutta ei hänelle vielä ole kehittynyt ja toivevaatteiden hinnat ovat siksi kohtuulliset... Miten te muut kierrätysmieliset olette toimineet isompien lastenne pukeutumisen kanssa? Jatkatte kierrätyslinjalla, koska se on kaikin puolin jees, vai ostatte tarpeen mukaan uusia vaatteita, koska ne ovat lapselle mieluisia, ehkä sosiaalisestikin tärkeä asia? Vai sekä että, kuten meillä toistaiseksi?
(Vinkkejä lastenvaatteiden kierrätysetikettiin täältä.)
Kaikkea kaunista menneiltä ajoilta.
Ostan lapsille sekä käytettyä että uutta – kaikki on aina kelvannut. Omat poikani eivät ole merkkitietoisia, mukavuus on pääasia. Arvostamme kaikki esim perusraitapaitoja ilman tekstejä ja tuotemerkkejä. Ilmeisesti makumme vain on samanlainen :). Ja huom: asumme hienommalla alueella, silti kirppistely on täällä muotia.
VastaaPoistaLaura H
Hyvä kuulla, että kirppistely on muotia myös silloin, kun se ei ole varallisuuden sanelema pakko! Raitatrikoita (ei Marimekkoa, kun niistä en itse välitä) löytyykin silloin tällöin hyväkuntoisena ja oikeankokoisena käytettynä, ja se on mukavaa.
PoistaMeillä myös ne jo aikuiseksi kasvaneet lapset käyvät kirppiksellä. Toiseksi vanhemmalla se on jo muodostunut elämäntavaksi. Poikien kanssa ei ole koskaan ollut mitään hankaluuksia käytettyjen käyttämisen kanssa. Välillä olen kyllä ostanut uusiakin jos ei ole löytynyt käyttökelpoista käytettyä. (Ne tietyt koot ovat haastavia löytää) Tytön kanssa sen sijaan on hieman hankalampaa. Keskimmäisellä on oma tarkka maku eikä kirppikseltä tunnu siihen sopivia löytyvän. Onneksi on tuttavilta saatu teinitytöllekin kelpaavia käytettyinä. Muutenkin kierrätän mielelläni omat ja otan vastaan jos on tarjolla. Pienimmälle on vielä mennyt käytettynä hankitut mutta odotan jännityksellä kuinka käy kun hän tulee siihen ikään kun keskimmäinen kehitti oman varman maun jota ei käynyt manipuloiminen äidin tahtomaan suuntaan :)
PoistaMeillä teini ei enää kirppisvaatteista huoli, ei ole kehittänyt sen tyyppistä tyyliä että kaipaisi kummallisuusvaatteita. Tälle 10-vuotiaalle on tosiaan tähän asti mennyt, mutta kyse saattaa enemmän olla siitä, ettei ole itse saanut aina olla valitsemassa kuin siitä, ettei käytetty ylipäänsä kelpaisi. Osa käytetyistäkin nimittäin on mieluisia, onneksi.
PoistaItselläni on kolme lasta, joista vanhin, kolmasluokkalainen saa välillä uusia vaatteita. Siitä syystä, että hän on hyvin pitkä ikäisekseen ja kirppareilta on jo pitkään ollut vaikea löytää hyväkuntoista vaatetta isommassa koossa pojille. Joitakin vaatteita kyllä löytyy kirppareiltakin. Vähän aikaa sitten kolmet farkut, kuoritakki ja kauluspaitoja ja huppareita silloin tällöin. Näitä sitten kierrätetään veljelle ja nuorimmainen pieni neiti puetaan kokonaan kierrätysvaatteisiin - pinkkiä ja hörhelöä kun on kirpparit pullollaan ja tuttavatkin lahjoittelee pieneksi jääneitä. Joskus lapset tulevat mukaan kirpparille ja saavat valita itselleen myös "uusia" leluja. Viimeksi pojat saivat ison pussillisen sotaukkoja, jotka innostivat veljeksiä pitkiin leikkituokioihin. Pienen neidin huonetta somistaa kirppareilta löytyneet kotileikkitavarat ja monta juttua on huoneeseen vielä etsinnässäkin,
VastaaPoistaKolmasluokkalaiselle kirpparivaatteet eivät ole toistaiseksi olleet mikään ongelma. Päinvastoin. Hän on tykännyt, kun äiti on pongannut parilla eurolla trendikkäät värifarkut tai tietyn merkkisen hupparin, joita ei ehkä muuten olisi ollut varaa ostaa. Poika on myös mestari unohtelemaan vaatekappaleitaan ties minne, joten itsellä on mukavampi olo, kun se takki ei ole maksanut 150 euroa vaan 1,50 euroa....
-Elisa-
Meillä on vielä se ongelma, että pojalle kelpaavat housuista vain verkkarit ja niistäkin vain tietynlaiset, paidoissa värit ja painatuksen tuntu kääntöpuolella tärkeitä jne... Sitten kun tarjontaa isommissa lasten kokoluokissa on vähän, menee vaikeaksi. Sinänsä häntäkään ei haittaa, jos se käytetty vaate on hyvän näköinen ja tuntuinen hänen omilla kriteereillään - on vain niin hankala löytää sellaisia!
PoistaEi niitä isompia vaatteita kirppiksiltä tahdo löytyä .Itse katsastan aina kirpparitarjonnan ensiksi. Näin siis ihan pakon sanelemana. En ole sillätavoin kierrätysaatteeseen sitoutunut. Ostan uuttakin, joka kyllä useimmiten on sitten jotain aletavaraa. Nyt on ollut ajankohtaista etsiä kirppareilta lasten talvisia vaatteita, mutta eipä ole oikein haaviin mitään tarttunut. On kai sitten pakko niitä uutena ostaa, mikä varmasti on lapsille mieluista, jos voin ottaa toiveitansa huomioon. Itse tykkään ostaa omat vaatteeni kyllä kirppiksiltä. Kävin kirppiksillä jo silloin kun se ei ollut niin tavallista kuin nykyään. Lapsille ostaisin kyllä useammin uusia toivettensa mukaisia jos voisin.
VastaaPoistaTotta, myös meillä raha on yksi olennainen syy katsastaa aina ensin jonkun tarvittavan saatavuus käytettynä. Aikuiselle on sinänsä helpompi ostaa käytettyä - mulle ei ole tehnyt heikkoakaan edes tämä äitiysvaatteiden haaliminen - kun aikuisten (laatu)vaatteet eivät samalla tavalla kulu puhki ja riekaleiksi kuin lasten pahimmillaan. Meillä esim. pojan viime kevättakki joutui roskiin, kun oli mennyt niin järkyttävään kuntoon.
PoistaOlen kans huomannut ettei isoja kokoja löydy kuin korkeintaan juhlavaatteissa lapsille kirppikseltä. Meillä kans kelpaa muutkin kuin merkkituotteet. Lapset haluaa itse valita jo vaatteensa. Kierrätän, jos sopivaa osuu käytettynä kohdalle kohtuuhinnalla. Ostan myös uutta. jos mahdollista ostan Suomalaista esim nansoa uusiin vaatteisiin päätyessäni. Kirppikset on kyllä kivoja. usein niissä tulvii mieleen muistoja. Joskus tekee myös löytöjä.
VastaaPoistaJuhlavaatteita löytyy, ja jotain muuta sitten hyvällä onnella. Onneksi joskus onnikin potkaisee :)
PoistaMulla on 17 ja 14v erittäin muotitietoiset teinitytöt, ostavat joskus omilla tienisteillään uusia vaatteita, mutta lähes ainoastaan tarjouksesta. Mutta suureksi ilokseni kirpparit ovat myös teinieni suuressa suosiossa ja saammekin niissä vierähtämään paljon aikaa�� poikamme 12 ja tyttö 9 ei kauheasti välitä mistä vaatteet on peräisin. Suuri syy varmaan teinien kirppari-innostukseen on merkkivaatelöydöt, joita he kaupasta ostettuina eivät koskaan saisi��
VastaaPoistaOo, hienoa, että teinit ovat huomanneet, miten tienestit saa riittämään pitempään :)
PoistaPostauksesta on jo tovi vierähtänyt, mutta koska löysin blogisi vasta nyt, teki mieli kommentoida silti!
VastaaPoistaMeillä on toiminut kierrätysvaatteiden suhteen hyvin itse tekeminen. Lapsi (9v.) ei tosin ole innostunut merkkivaatteista mitenkään erityisemmin, joten se varmasti auttaa... Mutta siis olen kokenut suhteellisen helpoksi toimia niin, että aina kun tulee tarve tai toive jostakin uudesta vaatteesta, niin esitän ensin että josko tehtäisiin itse. Useimmiten tämä kelpaa, ja selvästi on ollut kivaa saada opetella ompelemista. Ompelutarvikkeet eivät tietenkään ole ilmaisia nekään, mutta tässä on auttanut oma ja lapsen isoäidin hamstraustaipumus, minkä vuoksi kangasvalikoimaa ja loppuunkuluneista vaatteista pelastettuja nappeja ja vetoketjuja on melkoinen tarjonta jo valmiiksi :D
Kuulostaa hyvältä, että lapsi tekee itse! Taidosta tulee vielä olemaan paljon hyötyä elämän aikana, esim. opiskeluajan niukoilla tuloilla kitkutellessa :)
Poista