Pitkästä, pitkästä aikaa ompelin! Joku aika sitten esittelin tämän kaavan ja ruusukankaan, josta aioin sen toteuttaa. Eilen, kun ompeluinto ja vapaa aika osuivat yhtä aikaa kohdalleen, kangas kuitenkin oli vaihtunut toisenlaiseen.
Vaaleansininen pallopuuvilla on Laura Ashley -mallistoa ja ostettu kirppikseltä ehkä kolmisen vuotta sitten. Kaulusmalleista päätin toteuttaa leveämmän, pitkään harkittuani. Napitus edessä on somiste, malli olisi sallinut myös avattavan napituksen, mutta en jaksanut askarrella napinläpiä. Tein kaavaan myös sellaisen muutoksen, että ompeluohjeen poimutuksen sijasta laskostin helman. Kangas on niin jäykkää, että poimutus olisi näyttänyt vain tönköltä.
Kaava ei ollut ihan helppo. Vaikka siinä oli vain viisi osaa, oli etukappaleen osien leikkaamisessa, leikkuupäätteen vahvistamisessa, poimutuksessa ja kappaleen ylä-ja alaosan uudelleen kohdistamisessa todellakin pohdittavaa. Lisäksi huomasin kaavan osia mitatessani, että yläosa oli selvästi liian lyhyt, ja sitä piti pidentää - sillä seurauksella, että ensimmäinen kaulusversioni oli kymmenen senttiä liian lyhyt. (Juuri tämän takia olen aina pelännyt kaulusten ompelemista. Tarvitseeko joku vaaleansinistä pilkullista irtokaulusta...?)
Toinen kaulus täsmäsi, ja yrityksen ja erehdyksen kautta yläosan mittakin tuli kuntoon. Tarvitsin viisi senttiä lisää pituutta etukappaleen yläosaan, mutta kuten vasta helman jo kiinnitettyäni tajusin, en lainkaan etukappaleen alaosaan. Ratkomistyövaiheita tuli muutenkin useita; ehkä tämä on niitä kaavoja, joissa vasta toinen tai kolmas yritys onnistuu sujuvasti. Tosin täytyy sanoa, että tämä valmistui nopeammin kuin olisin arvannut, yksi ilta ja pari tuntia päivää siinä meni.
Tässä uusi vaaleansininen pilkkupukuni on puettuna päälle, sivusta ja edestä.
(Ihanat talot kuvien taustalla ovat Erik Bryggmanin Pansioon 1940-luvun lopulla suunnittelemia muistaakseni Laivateollisuus Oy:n työntekijöiden asuintaloja.)
Minusta tuntuu, että tälle tulee vielä paljon käyttöä! Ja seuraava ompelutyökin on jo mielessä; siinä saattaa olla raitoja...
Onko tuossa siis sivuketju, jos napit eivät aukea? Hieno on!
VastaaPoistaLaura H
Joo, sivuvetoketjun avulla pääsee sisään.
PoistaTosi kiva malli!
VastaaPoistaJostain syystä tuntuu, että joissain vintagekaavoissa on nimenomaan etukappaleella liian vähän pituutta. Sivusuunnassa on kyllä väljyyttä, mutta tarvitseehan se rinta pituussuunnassakin tilaa :/
Saman olen minäkin huomannut myös jossain muussa kaavassa. Hankalaa!
PoistaVaaleansininen on kyllä ehdottomasti sinun värisi! Ja 50-luku tyylisi. Mekosta tuli todella kaunis (ja noi kengät <3 ), kannattaa ehdottomasti tehdä sama malli jostain toisestakin kankaasta.
VastaaPoistaJotkut kaavat tosiaan on sellaisia että ne vaatii hieman enemmän vaivaa onnistuakseen, mutta yleensä ovat kyllä kaiken sen vaivan väärtejä, kuten tässäkin nyt näemme :D
Joo, kyllä teen tämän toistekin ja joku kangasehdotuskin on valmiina. Toisella kerralla sujuu varmaan sutjakkaammin :) Vaaleansinisestä: kartoin sitä kauan, kun se tuntui jotenkin lässyltä ja sitä paitsi on äitini lempiväri, mutta onneksi olen päässyt noista ajatuksista yli...
PoistaNäyttääpä tyylikkäältä (ja tutulta). Juuri samaa Laura Ashleyn vaaleansinistä pallokangasta minäkin olen vuosia sitten ostanut kirpparilta ja vastikään saanut siitä ommelluksi mekon. Noin upeaa kaavaa minulla ei kuitenkaan ollut, eikä varmaan kärsivällisyyskään olisi riittänyt tuohon säätämiseen. (ihan riittävästi sain modifioida, jotta sain tuoreimman Suuri Käsityölehden kansimallin toteutettua mieleni mukaisena) Yhtä laajoihin helmoihinkaan ei kangas riittänyt, mutta sen voin allekirjoittaa, että materiaali on miellyttävä, riittävän tukevaa ja ryhdikästä.
VastaaPoista-Tinde-
Hauskaa, että olet ommellut ihan samasta kankaasta! Aina noita uusiakin kaavoja saa modifioida, mutta kun kokemusta kertyy, onneksi alkaa jo aavistaa ne kohdat, joihin omissa puvuissa pitää tehdä muutoksia.
PoistaOnpa ihana mekko! Ja ihana blogi, johon eksyin vahingossa! Lukijaksi jään heti!
VastaaPoistaOi kiitos, ja tervetuloa :)
Poista