Viikot ennen koulun kesälomaa ovat aina kiireisimpiä, kun haluaa saada töistä mahdollisimman paljon valmiiksi niin kauan kuin työrauhaa vielä on. Tänä vuonna on myös ihana kesäkoti, jota on koetettu aina kuin mahdollista käydä kunnostamassa, jotta se kesän koittaessa olisi enemmän kesäkoti kuin rakennustyömaa. Näistä syistä blogi on ollut nyt hiljaiselolla; pahoittelut ja pyrin pikku hiljaa takaisin tavalliseen postaustahtiin. Nyt poikkeuksellinen hetki kirjoittamiselle löytyi työreissulta, junasta, joka kulkee läpi Järvi-Suomen kohti lounaisrannikkoa.
Siivouspäivä tuli ja meni, ja olimme myymässä koko perheen voimin. Tavoitteeni oli, että kaman määrä vähenisi ainakin pari muovikassillista, mutta toisin kävi. Vaikka puistossa oli mukava meno, paljon myyjiä ja asiakkaita ja tuttuja ja dj soitti hyvää musaa ja kioski oli auki, myynti jäi pienemmäksi kuin viime Siivouspäivänä sekä rahassa että lähteneessä tavarassa mitattuna. Eniten taisi mennä kaupaksi koruja, mikä ei juuri näy lisääntyneenä tilana!
Naapurimyyjät valittelivat samaa: asiakkaita kävi, mutta vain harva todella osti mitään. Kun veimme muutaman kassin Uffille iltapäivän päätteeksi, myyjä sanoi, että moni muu oli käynyt samalla asialla. Hiukan turhautuneena jäin miettimään, mistä oikein oli kysymys. Decluttering-ilmiöstä, myytävän tavaran keskinkertaisuudesta, siitä, että kirppisostajat ovat erikoistuneet vain tiettyihin asioihin kuten lastenvaatteisiin tai keräilykelpoisiin, jälleenmyyntikelpoisiin astioihin? Vai yksinkertaisesti siitä, että oli kesän ensimmäinen helleviikonloppu ja uimarantakin houkutti - vai kenties siitä, että Siivouspäivä-ilmiö on tullut niin suosituksi, että suuri osa potentiaalisista asiakkaista oli itse myyjänä? Hintataso tuskin oli ongelma, sillä ainakin meidän kulmillamme oli selvästi puistokirppishinnat ja vaate vaihtoi kotia eurolla-parilla, niin kuin järkevää onkin tällaisessa tapahtumassa.
Vai onko kirpputoritapahtumia - tai kirppiksiä ylipäänsä - jo liikaa? Kirpputoriliikkeetkin ovat tupaten täynnä tavaraa, olipa kyseessä hyväntekeväisyyskirppis tai hyllypaikkoja vuokraava kirppis; siihen päälle vielä netti kirppispalstoineen ja annetaan ilmaiseksi -ryhmineen. Ne lähes kaikki täyttyvät enimmäkseen persoonattomasta sisustus- ja vaatetavarasta, jonka joukosta on vaikea seuloa aarteita. Siinä ei sinnikäskään aina onnistu, joten on ymmärrettävää, että moni kyllästyy.
Millaisia kokemuksia teillä muilla oli tästä kesän ensimmäisestä Siivouspäivästä - kävikö kauppa? Siitä olen itse tyytyväinen, että poikani sai kartutetuksi matkakassaansa yli kahdellakympillä. Kauan kaivattu Legoland-reissu on jo melkein ovella.
En ole ollut aiemmin mukana siivouspäivässä, en myyjänä enkä ostajanakaan. Omat fiilikset kyllä olivat pitkälti samat kuin sinulla, myynti oli aika heikkoa vaikka hinnat olivat halvat. Esim omasta myyntipaikastani olisi lähtenyt 1-4 e hintaan jopa ihan merkkivaatetta kuten RIL'siä ja Espritiä. Siitäkin huolimatta että myynti oli mielestäni aika hiljaista pääsin eroon 20 tavarasta. Vähemmän kuin olin ajatellut mutta parempi kuin ei mitään.
VastaaPoistaOlen ollut huomaavinani jonkinlaisen lamakauden kirppiksilläkin. Ehkä niitä on vähän jo liikaa sillä monilla kirppiksillä myyntipöydät loistavat tyhjyyttään. Ja muutamia paikallisia on jo peräti lopettanut toiminnan. Mistä se sitten johtuu, en tiedä.
En osallistunut siivouspäivään, mutta varmasti monella on sama ongelma kuin itselläni, että kotona on vaan liikaa tavaraa ja ostokynnys kirppikselläkin on korkeammalla. Uskon että Suomessa vain on jo ylipäätään liikaa tavaraa! Ihmiset yrittävät päästä tavarasta eroon ja tiedostetaan jo, miten helposti kokoelmat karttuvat.
VastaaPoistaOlin myymässä paikalla, jossa olin hyvin hyvin vähän ihmisiä päivän aikana ja silti tein suunnilleen samanlaisen tilin kuin nk. huippupaikoilla myyneet, hyödyin siis vähemmästa tarjonnasta. Uskoisin, että osasyyllisiä ovat kaikki mainitsemasi seikat. Lisäksi tämän kevään trendi on ollut kodin tyhjentäminen turhasta ja ostolakot.
VastaaPoistaLuulen, että facebook on muuttanut kirppistelyä. En ole itse fb:ssa, mutta ilmeisesti tavara kiertää ahkeraan myös siellä.
VastaaPoistaMinä olen vähentänyt kirppiksellä käyntiä, koska työ toisella paikkakunnalla on vienyt niin paljon aikaa. Kasvuiässä oleville lapsille ei tässä kaupungissa juuri löydy järkevää vaatetta ja tavaraa, ja hinnoittelussakin näen usein vikaa. Kirppistelyn sijaan hoksasimme naapurin kanssa, että meidän pojan pieneksi jääneet käyvät heille, ja heidän tyttönsä pieneksi jääneet käyvät meille. Tyttäremme pieneksi jääneet olen taas usein antanut perheelle, jossa tiedän olevan rahasta tiukkaa. Myyminen on mielestäni tosi työlästä, ja tavara liikkuu vain ihan törkeän halvalla. Mieluummin sitten tosiaan annan pieneksi jääneet sille, joka niitä tarvitsee.
Kiitos kaikille kommenteista. Varmaan onkin niin, ettei yhtä selvää syytä ole olemassa. Ehkä kuitenkin vielä elokuun kirppispäivänä käyn yrittämässä, jos nuo muutamat aarteet löytäisivät uuden kodin - Siivouspäivän paras puoli on, ettei tarvitse lähteä mihinkään kauas roudaamaan.
VastaaPoistaItse ostajana huomasin sen, että useimma myyjät olivat siroja teinityttöjä, joiden vaatteet eivät minulle mahtuisi. Lopulta mukaan lähti vain 1 huivi eurolla, kuulemma Pariisista. Hintataso näytti olevan ok.
VastaaPoista