Pääsiäistunnelmia

Tänä vuonna pääsiäiskoristelut ovat hiukan vaatimattomat kahdesta syystä. Ensinnäkään emme tienneet, miten kissa suhtautuisi ympäriinsä lojuviin höyheniin ja tipuihin. Niihin harvoihin koristeisiin, jotka pantiin esille, se ei ole koskenut; esimerkiksi tämä asetelma on saanut olla rauhassa, vaikka se on kissan suosikki-ikkunalaudalla.

Peltipurkki-into pitää otteessaan, vaikka tajuan itsekin harrastuksen tarpeettomuuden. Oli hieno hetki, kun vähän aikaa sitten löysin pienen Twist-rasian kaveriksi samanlaisen isomman!

Ikkunan edessä olevalle pikkupöydälle levitin kaksi vanhaa pöytäliinaa. Tällaista ilmeisesti metritavarana myytyä painettua liinaa minulla on useampaa erilaista joulukuosia, tämä on ainoa pääsiäismallinen.

Alle valitsin sinikukkaisen liinan paitsi siksi, ettei päällisliinan koko olisi yksin riittänyt peittämään pöytää, myös siksi, että sen pitsireunuksessa on juuri samat sävyt kuin päällisliinan keltainen ja turkoosi.

Se toinen syy, joka on hidastanut kodin koristelua, on sairastaminen. Sanoinkin viime kirjoituksessani noidannuolesta, joka jumitti selkäni. Jumi meni niin pahaksi, että ilmeisesti matalan verenpaineen ja kivun yhteisvaikutuksesta pyörryin eilen aamiaispöytään ja pääsin päivystykseen tutkittavaksi oikein ambulanssikyydillä. Mitään vakavaa ei löydetty, mutta vahvoilla särkylääkkeillä, lihasrelaksanteilla ja levolla nyt mennään, eikä vähään aikaan pureta seiniä. Siitä olen jälkeenpäin hyvin kiitollinen, että kupsahdin istualtani pöydälle enkä pudonnut suorilta jaloilta esimerkiksi terävään pöydänkulmaan.

Voikaa te muut paremmin! Minulla olisi pari blogihaastettakin vastattavana ja olin ajatellut nyt pyhien aikaan niitä naputella, mutta istuminen tekee niin huonoa, että saattaa jäädä myöhemmäksi.