Kampauspöytä on ollut minulle rakas huonekalu suhteessa sen melko vähäiseen käyttöön. Ostin sen alkuvuonna 1997 muuttaessani 50-lukuiseen kerrostaloasuntoon, jonka makuuhuoneeseen se sopi erinomaisesti. Kirjoitin kauan sitten jopa nostalgiaa huokuvan kampauspöytäaiheisen miniesseen Turun Ylioppilaslehden Unohdetut herkut -nimiseen juttusarjaan.
Kampauspöytä löysi paikkansa vielä kahdessa asunnossa sen ensimmäisen jälkeen, mutta tänne nykyiseen kotiin se ei oikein sopeutunut. Se oli ikkunan edessä, ja kolmiosainen peili esti tietenkin valon pääsyä huoneeseen. Näillä talvipimeillä viimein kyllästyin siihen. Viimeisen sysäyksen huonekaluvaihdos sai, kun tajusin, että printterin alusena palvellut pikkulipasto, jonka mieheni aikoinaan osti naimisiinmenoamme edeltävään asuntoonsa, sopisi hyvin myös ihanuus- ja yöpöytäkäyttöön.
Ja tällainen siitä tuli.
Peilipinta-ala pienentyi, samoin tavaran määrä pöytäpinnalla. (Sensuroin tietysti kuvasta kirjakasan ja epäesteettisen perusvoidepurkin, koska tämä on blogi ja blogikuvien pitää olla Ihania.) Lipaston alle mahtui kaksi kotilaatikkoa, jotka aiemmin olivat toinen kampauspöydän alla ja toinen ihan vain lattialla.
Vihreät vanhat muovipurkit, joissa on tällä hetkellä kesäisiä koruja, menivät viereiselle ikkunalaudalle. Ne eivät kuitenkaan saa olla siinä, kun aurinko alkaa paahtaa kovemmin, jotta eivät haalistu. Kevääksi pitää keksiä jotain muuta. Ehkä ne pääsevät lipaston laatikoihin, joissa nytkin on kaikenlaista kampauspöytämäistä tavaraa.
Makuuhuone tuli valoisammaksi ja samalla lämpeni, sillä kampauspöytä peitti myös osan lämpöpatterista. Mitään ei tätä muutosta varten tarvinnut ostaa, muovikehyksinen Mäkisen Kuvastimen peilikin löytyi omista varastoista. Mitä sanotte, toimiiko?
Toimii. :) Itseni ei ainakaan koskaan tule peilipöydän ääressä laittauduttua vaikka jossain vaiheessa omistin niitä kaksikin. Onhan ne ihania mutta jos ei paikkaa löydy niin sinänsä turha kaluste kuitenkin.
VastaaPoistaNiin, ei minunkaan yleensä tullut siinä istutuksi - osittain sen huonon valon vuoksi. Kampauspöytä on vielä vintillä, joten jos joskus päätämme säätää kalusteiden järjestystä enemmänkin, voin palauttaa sen käyttöön...
PoistaToimii! : ) Itse haaveilin teininä kampauspöydästä ja hankin ekan oman kampauspöydän paikallisesta kierrätyskeskuksesta. Nyt se kampauspöytä on saanut jo lähteä ja tilalla on uusi. Olen keräillyt vuosien varrella kaikenlaista kampauspöytätavaraa niin palon, että tuntuu, että tarvitsen nykyään pöytää jo pelkästään näiden kamojen säilyttämiseen / esillä pitämiseen...
VastaaPoistaInnostuin tästä postauksesta sen verran, että tekisi mieli vähän varastaa tätä ideaa ja tehdä oma kampauspöytäaiheinen juttu myös oman blogin puolelle (starttailen tässä kevättalvella omaa vintageblogia) : ).
Oi jee, minusta tulee heti lukijasi! Buduaariantiikkia on minunkin vaikea vastustaa, tosin hinnat ovat kirppiksillä nousseet sen verran, että järjen ääni edes joskus sanoo seis. Löysin omasta kampauspöydästäni tällaista kuvamateriaalia, jos joku haluaa tietää, miltä se näytti: http://hopeapeili.blogspot.fi/2012/08/korujen-kodit.html
Poista