Järkevä käyttövaate eli mittatilausneule

Vihdoinkin se on täällä! Mittatilausneule ei tosiaan ole pikamuotia: sen tekemisestä sovittiin jo lokakuun alussa, ja nyt se on valmis. Kunnioitan entistä enemmän kaikkia neulojia huomattuani, millainen prosessi on periaatteessa yksinkertaisen, mutta ohuesta langasta pienillä puikoilla toteutetun vintageneuleen valmistus.

Taitava tekijä on Hopeapeilin lukija Maria, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi, kun syksyllä huutelin täällä neulojaa. Minulla olisi ollut mahdollisuus saada tekijä myös Astubutiikkiin-sivuston kautta (vinkki, jos joku muukin kaipaa neuleelleen neulojaa!), mutta koska Maria asuu samassa kaupungissa kanssani, arvelin, että lankojen ostaminen ja muu yhteistyö sujuu joustavasti. Kuten kävikin.

Kävimme valitsemassa langat yhdessä. Alun perin suunnittelemani musta väri vaihtui tummaan, hiukan meleerattuun harmaaseen; testasimme jo kaupassa, ettei väri riitele ruskeankaan kanssa niin kuin vaaleampi harmaa saattaisi. Sain myös ennen ostopäätöstä kokeilla, ettei tämä vauvanvaatelanka todellakaan kutita herkkää ihoparkaani. Kerran piti hakea lankaa lisää, ja siinä yhteydessä myös sovitin neuleen vartalo-osaa. Muuten vaihdettiin tarpeen mukaan sähköposteja eiliseen saakka, jolloin neule ja työpalkkio vaihtoivat omistajaa pääkirjaston kahvilassa.

Neuleen mallin olen esitellytkin täällä syksyisessä suuressa neulepohdinnassani. Se on Stickat-lehdestä vuodelta 1954: v-päänteinen, lyhyt villatakki.

Neuleen teettäminen ja laatulankojen ostaminen ei ole halpaa, joten valitsin värin ja mallin, joka ei hetkessä vanhene. Aidon villan lämmittävä vaikutus on jo tänään kokeiltu, samoin se, että takki on riittävän lyhyt käytettäväksi kellottuvan hameen kanssa. Juuri tätä olen kaivannut pakkassäihin! Kiitos vielä, Maria!