Vanhalla reseptillä: Pienet riisi-rusinavanukkaat

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä jälkiruokaa. Keittokirjahyllystä valitsin suosikkisarjani Kodin neuvokin kakkososan vuodelta 1956, sillä en tietääkseni ollut koskaan kokeillut siitä yhtään reseptiä.

Kannesta huolimatta en leiponut pullaukkoja, vaan valitsin reseptin osiosta Vanukkaat. "Vanukkaat kypsennetään uunissa. Niissä on pohjana puuro, sakea vaalea kastike tai leipä. Jälkiruokavanukkaat suurustetaan usein jauhojen ja suurimoiden lisäksi munalla", valistetaan luvun alkajaisiksi. Valitsin ohjeen nimeltä Pienet riisi-rusinavanukkaat siksi, että sopivat ainekset olivat käsillä ja arvelin, että koska yleensä pidän riisijälkiruoista, pitäisin tästäkin.

Kirjassa on jopa kuva tästä vanukkaasta.

Noudatin ohjetta muuten, mutta puolitin määrän ja korvasin maidon mantelimaidolla, jonka olin hankkinut juuri tällaisia tarkoituksia varten. Sitten mietin, että jääkaappiin talletettu puolikas kananmuna unohtuu sinne varmasti, ja hulautin taikinaan kokonaisen. Pysyisivät ainakin koossa.

Ohje on yksinkertainen. Riisit keitetään pehmeiksi voi-maitoseoksessa, muut aineet lisätään ja seos kypsennetään miedossa uuninlämmössä (minulla oli 100 asteessa) korppujauhotetuissa vuoissa. Piti tarjota sitruunakastikkeen kanssa, mutta käytin sileää persikkasosetta, jota oli valmiiksi jääkaapissa.

Lopputulos ei ole paljon esteettisempi kuin kirjan kuvassa, vaalea möykky on vaalea möykky. Makukin oli vaatimaton, ei juuri eronnut riisipuurosta. Sitruunaa (ja sokeria!) olisi pitänyt lisätä paljon enemmän - jos tekisin näitä uudelleen, raastaisin vanukastaikinaan sitruunankuorta ja koristelisin vaalean möykyn vielä kuorisuikaleilla ja vaikka sitruunamelissan lehdillä. Persikkakin kyllä toi sitä kaivattua täydentävää makua vanukkaaseen.