Oliivinvihreä leninki

Sain tänään valmiiksi oliivinvihreän mekon, jonka ompelin tämän postauksen kimonohihaisella Stil-kaavalla. Kangas on vanha, luultavasti jonkinlainen viskoosi - myyjäkään ei tiennyt tarkemmin. Matta puoli on oikea, kiiltävä nurja. Kangas on tässä kuvassa hyvin lähellä luonnollista väriään.

Kaava näytti yksinkertaiselta, mutta ei ollut ollenkaan helpoimmasta päästä. Kimonohihamalli edellyttää, että kainaloihin ommellaan kiilat, ja tässä vieläpä siten, että kiilan kärkeen tulee muotolaskos. Olin ommellut joka ikisen kiilan paikoilleen, kun huomasin, että ensin olisi pitänyt tehdä ne laskokset. Sillä hetkellä mietin, miksi en vain osta vaatteitani kaupasta niin kuin normaalit ihmiset.

Mutta ratkojalla siitäkin selvittiin. Ratkojaa piti käyttää muutenkin monissa kohdissa, mutta koska tein tätä ajatuksena kokeilla samaa kaavaa toistekin, halusin tehdä huolellisesti. Paitsi yhtä mokaa en pystynyt korjaamaan: olin luullut leikanneeni liian leveän yläosan etukappaleen, joten silpaisin reunoja muutaman sentin kapeammiksi. Laskoksia ommellessani tajusin, että yläosan leveys oli alun perin ihan oikein - ylös eteen olisi pitänyt tulla väljyyttä antavat avolaskokset. Myös tässä kohdassa harkitsin ompeluharrastuksen vaihtamista vaikka urheilukalastukseen.

Kankaan työstäminen valmiiksi puvuksi kesti pitkään paitsi mokien vuoksi, myös siksi, että kangas on sellaista lajia, jota ei niin vain ommella surauteta. Se piti kiinnittää tiukasti, ettei se luiruillut pois alta ommellessa. Onneksi minulla oli seurana apulainen ompelukonelaatikossa.

Ja tällainen syyspuvustani lopulta tuli.

Pidän kovasti puvun yksityiskohdista: kimonohihasta, hihankäänteistä ja niskasta korkeasta v-muotoisesta pääntiestä. Seuraavaan versioon kuitenkin vahvistan pääntien reunat tukikankaalla, sillä kuten kuvasta näkyy, se ei pysy muodossaan ihan niin paljon kuin pitäisi. Alla on nyt muotokaitale, joka on kiinnitetty myös toiselta reunaltaan päälliskankaaseen.

Tuntuu, että oliivinvihreä antaisi paljonkin asustevärimahdollisuuksia, mutta valitsin kuitenkin turvallisen mustan. Leikkasin kankaan vyöhönkin, mutta sitä en vielä ole tehnyt valmiiksi.

Ja mitä oliivinvihreään tulee: eilen ilmestyneestä Olivia-lehdestä voi päätellä, että olen kerrankin muodin kärkijoukoissa!