Keltainen puuvillamekko ja kaavavinkki

Hienot naiset eivät pidä käsiään taskuissa, kuulemma.

Keltainen taskullinen paitapuku löytyi Helsingistä, jossa olin työreissulla ja samalla ehdin poiketa Uffin kautta. Mietin hetken, ostanko vai en, sillä vaaleankeltainen ei ole väreistä parhaita ja mekon kunnossakin oli vähän sanomista, mutta kun löytyy oikean kokoinen 50-luvun arkimekko kuudella eurolla, kiusausta on vaikea vastustaa. Niin, ja tässä on kaulus... niitä harvoin jaksan itse ommella, kärsimätön kun olen.

Mekon juju on vohvelikangas. Se on arkinen ja sympaattinen, hauskasti kolmiulotteinen materiaali, jota nykyisin ei juuri vaatteissa käytetä.

Halusin mekkoon tummanruskeat asusteet, mutta kas vain, en omistakaan ruskeaa leveää vyötä. Seuraava ajatus oli harmaa, mikä natsasikin ihan hyvin. Kirkas vihreä tai tumma oliivi olisivat voineet myös toimia.

Lähdin mekossani kaupungille ja asioin Eurokankaassa, ostin oliivinvihreää lankaa aamupäivällä leikkaamaani mekkoa varten. Samalla selasin Burdan kaavakuvaston, ja nyt seuraakin vinkki! Burdan syksy/talvessa on vintage/retromallisto, jonka kaavat ovat aitoja 1950-60-luvun tuotteita (ehkä kuitenkin hiukan muokattu lähemmäs nykyistä keskimääräistä vartalotyyppiä). Tarjolla on esimerkiksi hyvin paljon tämän puvun tyyppinen kaava, jossa oli mukana myös hauskoja irtokauluksia, sekä kaksikin 50-luvun kapeahameista kävelypukua. Vanhojen kaavojen metsästäminen on vaikeaa, siksi on Burdalta huippuveto tuoda näitä uudelleen markkinoille.

Tosin, kuten Eurokankaan myyjä minulle sanoi, onhan aidoissa vanhoissa sitä jotakin. Mutta uustuotannossakin on hyvät puolensa. Tämän illan vietän itsekin ompelemassa uutta pukua vanhoilla kaavoilla.