Myytit nurin, osa 2: "Hipiän piti olla valkoinen"

Moni vintageharrastaja ihailee kuulasta, valkoista ihoa. Sitä pidetään jopa vintagetyylin olennaisena elementtinä - ajatellaanpa vaikka Dita van Teesen lumikkimaista väritystä. Mutta tosiasiassa varakkaat, tyylitietoiset naiset ovat halunneet ruskeiksi jo kauan - jopa Suomessa, jossa maatalous ulkotöineen oli pääelinkeino vielä 1950-luvulla ja työssä paahtuneita naisia varmasti riitti.

Ensimmäiset mainokset ovat vuodelta 1937 ja 1938.

Auringon vaaratkin tiedostettiin, kuten alempien mainosten teksteistä selviää. Tuskin kuitenkaan kaikkia sen vaaroja; lähinnä se epämukava olo ja ruma ulkonäkö, jonka palanut iho aiheuttaa.

Sodanjälkeisessäkin Suomessa, vuonna 1946, arvostettiin rusketusta. Pahoittelut osittain ajan paperilaadusta johtuvasta huonosta skannauksesta!

1960-luvulla ihanat naiset rannalla paistattelivat ties minkälaisilla tököteillä voideltuina, ja myös itseruskettavat voiteet olivat markkinoilla. Seuraavat mainokset ovat vuosilta 1960-62. Kuvat avautuvat suurempina, kun niitä klikkaa, ja tekstitkin ovat silloin lukukelpoisia.

En ole kyllä ihan varma tuon viimeisen mainoksen rusketuksen pukevuudesta vaaleaa tukkaa vasten... toki kyseessä on graafikon liioittelu, mutta silti.

Oma suhtautumiseni rusketukseen on neutraali. Päivetyn itse jonkin verran, mutta hutilus kun olen, joka kesä myös kärähdän jostain, usein kaula-aukosta tai olkapäiltä. Vanhemmiten melanooman mahdollisuus on alkanut mietityttää, etenkin kun 80-luvun teinin tyyliin makasin aikoinaan auringossa aina kun se oli mahdollista. (Peräpohjolassa onneksi harvoin tarkeni, ehkä se vielä pelastaa minut.) Ulkonäöllisesti en ota kantaa puolesta enkä vastaan. Sekä vaaleudessa että kevyessä rusketuksessa on oma charminsa - sen sijaan tukan vaaleneminen auringossa on vain hauskaa!