Vanhan ajan ostoksilla

Kun aikakauslehdissä on juttuja vintageharrastamisesta, vintagen sanotaan usein olevan elämäntapa. Tavallisesti se tarkoittaa aikakauden musiikin, ajoneuvojen ja sisustuksen harrastamista - harvemmin vintagen sanotaan liittyvän arkipäivän askareisiin kuten ruoan hankintaan. Ymmärrän hyvin, miksi vaatteita pestessä mieluummin luotetaan pesukoneeseen kuin pyykkilautaan, mutta kun tekee ruokaostoksensa marketin sijaan torilla, lisänä on vain hyviä puolia.

Torimyynnissä, varsinkin niin sanotuissa maalaisten penkeissä, on suora yhteys tuottajan ja kuluttajan välillä. Ostan mielelläni perunani ja tomaattini lähiseudun viljelijöiltä; kesäaikaan ainakin Turun torilla on myös luomuviljelijöitä. Tuotteet ovat tuoreita, ja muotopuolta mutta yhtä maukasta kakkoslaatua saa pilkkahinnalla. Kaupan päälle saa iloisen mielen ja pieniä yllätyksiä: torivalikoima vaihtuu viikottain sesongin mukaan. Juuri tänään tarjolla oli upea valikoima juureksia, korkeita kekoja suppilovahveroita (kaksi euroa litra!), kotimaisia syys- ja talvilajikeomenoita, karpaloita. Ilahdun joka kesä, kun ensimmäiset vihreät pavut tulevat.

Kaikilla paikkakunnilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta toriostoksiin, mutta me, joilla se mahdollisuus on: käytetään sitä myös!

Ja jottein unohtuisi, että Hopeapeili on tyyliblogi, tässä torityyliä. (OK, takki oli päällä, mutta vähän niin kuin lupasin jo, että se  musta 40-luvun jakku ei esiinny täällä enää tänä syksynä.)

munakoisonvärinen kukallinen vekkihame, Porin Fiinitori

pikkuneule ja baskeri, kirppislöytöjä

käyttämättömät villaneulossukat, Pelastusarmeija

viininpunaiset mokkakengät, lahja mieheltä

viininpunaiset nailonkäsineet, Vintage Wäkkärä

(ja torin huonoja puolia: molemmista kengistä lähti korkolappu ilmeisesti kiveyksen rakoihin)