Sitten me menemme ulos ottamaan kuvia ja odotamme, että liikennevalo vaihtuisi punaiseksi, jotta kauhean monta rekkaa ei osuisi samaan kuvaan.
Yhdestä kuvasta on rajattu pois kaupungin puistotyöntekijä, yhdestä liikennevalotolppa, yhdestä palanen ohiajavaa autoa - ja silti häiriötekijöitä jää. Sellaista elämä on. Ainakin minun elämäni.
Mutta olisikohan tämä vihdoin kevään viimeinen kerta paksuja sukkahousuja? Aurinkoista viikonloppua kaikille!
neuletakki H&M
vanha kermanvärinen silkkitoppi taloyhtiön roskiksesta
hame Emmaus
kengät O.I.S., alesta monta vuotta sitten
vyö, korvikset kirppislöytöjä
Kivoja kuvia Tuurust! Ja kuule, sama se on täällä maalla. Kun haluaisi ottaa kuvan, jossa on kaunista maaseutua taustana, niin kuvaan osuu aina vähintään yksi seuraavista: suurpaalin valkoisia muovinretaleita, kivenkoloon "piiloon" tungettuja muovisia apulantasäkkejä, punaniskametsästäjiltä tarpeettomiksi jääneitä tyhjiä kaltatölkkejä, kaivinkone, haulikonpatihylsyjä, harsiintunutta pressua.
VastaaPoistaKaunis asu ja hauska kuvaus kuvaamisen realiteeteista, jotka on itsellekin tulleet tutuksi. Mä muuten näin sinut eilen, kun vähän aamukymmenen jälkeen ajelin meiltä Raision suuntaan.
VastaaPoistaApulantasäkkejä täällä ei sentään ole, se on totta :D Miia, varmaan oot Koulukatua ajellut, liikuin siellä noihin aikoihin. Mä en ikinä osaa katsoa autoihin sillä silmällä että tuntisin jonkun ohiajavan...
VastaaPoista