torstai 30. maaliskuuta 2017

Kevätmuotia, 1949

"Kukkanurmena kesäpuvut puhkeavat", otsikoi Kotiliesi Sorja-kaavojen esittelyaukeamansa keväällä 1949 ja jatkaa: "On kevät, ja kaapissamme on vain loppuunpestyjä kesäpukuja, ahtaita, lyhyitä. Mutta kaupoissa kutsuvat taas kankaat, raitaiset ja pilkulliset, kukalliset ja ruutuiset, pistein tai pisteittä saatavat." Kankaista ainakin osa siis oli yhä säännöstelyn alaisena, mutta tarjontaa kuitenkin oli jo.


"Tänä keväänä muoti ei tuo yllätysmuutoksia, vaan kehittää jo valtaan päässyttä 'uutta näköä'. Olkapäiden kimonoleikkaus vähentää kulmikkuutta, ja hameiden pituus vakiintuu 30-35 sentin päähän maasta", lehti kuvailee. Kaunis kimonohihainen malli onkin esimerkiksi raitakuosilla leikittelevä malli D1502 ja rohkeasti paksuilla raidoilla somistettu aamutakki C1503. Ne ja kaikki muutkin tämän sivun mallit on ideoitu täydentämään toisiaan kevätmorsiamen häämatkapuvustossa.


Vaikka esittelyteksti viittaa new lookiin, minusta monissa näistä puvuista on vielä vahvaa sitä edeltävän ajan henkeä. Ja niinhän järkevää olikin, tuskin kaikki innostuivat heti vaihtamaan tyyliään kovin radikaalisti.


Skannasin samaan syssyyn samasta lehdestä myös muita vaatemainoksia. Kestilän takit tässä mainoksessa muistuttavat rakasta sinistä talvitakkiani, ties vaikka olisi tehty samalla kaavalla - minunkin takkini on Kestilän. Pidän mainoksenkin tyylistä, se tuo mieleen saman ajan taidelasin eikä varmasti sattumalta.


Valmiita uimapukuja sai tilata Neoviukselta. Mukana myös rohkeita bikinimalleja! Kuvitus on varmasti niin lähellä pin-upia kuin se Kotilieden valokuvissa oli mahdollista.


Suoma-takin mainoksen naiselle on piirretty hyvin kauniit, sirot kengät. Itse takista en ole ihan varma - ehkä mainoksen lupaamissa herkullisissa pastelliväreissä?


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Värejä, kevättä

Aboa Vetus & Ars Nova -museo kutsui bloggaajia tutustumaan toimintaansa ja nauttimaan M Kitchen & Cafén brunssia. Jouduin ottamaan mukaan pikku apulaisen, mikä hetken aikaa hirvitti - kaksivuotiaan kanssa ei aina ole kovin rentouttavaa. Pikku L osoittautui kuitenkin olevan kelpo seuralainen sekä brunssille että taiteen pariin, innokas ja riittävän kärsivällinen. Pitäisi käydä useammin hänen kanssaan kulttuurin parissa.

Ars Nova on lanseerannut ryhmäopastusmuodoksi minuuttitaidetreffit, ja sellaisille mekin saimme osallistua. Treffeillä opas esittelee viisi eriluonteista taideteosta, joista niin räiskyvämmät kuin rauhallisemmat taiteen kuluttajat varmasti löytävät jotain, joka koskettaa. Näin taisi meidänkin ryhmällemme käydä.


Taustalla oleva maalaus on brittiläisen poptaiteilijan Allen Jonesin työ. Kalpenen sen rinnalla, mutta hei, tuo keltaisen hehku! Kotonakin vielä teki mieli keltaista, joten päivälliseksi nautittiin sitruunarisottoa kelta-vihreältä kattaukselta. Keltaiset kevätverhot ripustin jo eilen, ennen tätä kokemusta.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tyyliä ja kauneutta juhlaan, 1951

Koska käytin tämän mekkoperjantain uusien vanhojen mekkojen kaivelemiseen Tex-Vexin poistopäivässä enkä suinkaan pukeutumiseen, saatte korvaavaa materiaalia, joka itse asiassa on huomattavasti tyylikkäämpää visuaalista antia kuin itse olisin voinut tarjota! Ylen Elävästä arkistosta löytyy tällainen upea pätkä suomalaisesta juhlamuotinäytöksestä vuonna 1951.
Hauskaa viikonloppua!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kaksoset, muttei identtiset


Näettekö kuvan kengissä jotain outoa? Ne ovat keskenään samanlaiset... mutta ei sittenkään ihan. Omistan nämä Viva-merkkiset kotimaiset pyöreäkärkiset 1950-luvun avokkaat sekä mokkaisina (kuvassa oikeassa jalassa) että nahkaisina (vasemmassa). Näin on käynyt ihan vahingossa - ehkä malli on ollut aikoinaan suosittu ja sitä on valmistettu suhteellisen paljon? Onneksi ne ovatkin hyvät jalassa ja monikäyttöiset, eleettömän tyylikkäät.


Eilen illalla nahkainen pari pääsi mukaan Dynamo-yökerhon 20-vuotisjuhliin. Kunnon asukuvaa ei ehditty ottaa, joten tämä räpsäisy saa olla mukana kertomassa asusta edes jotain. (Eikö muuten olekin asuun sopiva penkki?) Sukat ovat Wolfordin mallia Wilderness, muutaman vuoden takaa.


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Punaiset kevätkengät

Kun ilma on yhtä harmaa kuin parvekkeen seinä tuossa takana, on hyvä käyttää punaisia kenkiä. Säähän sopivia, nämä ovat Nokian Jalkineiden tuotantoa.


Kumpparit löytyivät vastikään Pelastusarmeijalta käyttämättömässä kunnossa entisten, puhki kuluttamieni tilalle. En tiedä, ovatko nämä uudet vai vanhat - tietääkö joku muu? Joka tapauksessa pidän niistä kovasti ja niin kauan kuin pihalla on nilkkoihin asti loskaa, nämä ovat kevään ehdottomat ykköskengät. Punaiset!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kupittaan Savea ja muuta vihreää

Maaliskuu ja siis kevät. Kylmää, mutta kirkasta. Ikkunat haluaisivat tulla pestyiksi, mutta kuka hullu niitä tällä säällä vielä tarkenee? Sen sijaan kukkahommiin ryhdyin heti, kun kuukausi vaihtui. Lähikirppikseltä löytyi pari vanhaa ruukkua, jotka luullakseni ovat Kupittaan Savea - jos jollakulla lukijalla on näistä tietoa, olisi kiva kuulla! Molemmissa on liukuvärjätyn näköinen raita koristeena, pohja on vaalea.


Tällainen soikea ruukku minulla on myös turkoosina ja pienempänä, ja ainakin se on jonkun nettitiedon mukaan Kupittaata.


Näin yhden näiden ruukkujen kaverin viikonloppuna Helsinki Retro & Vintage + Design -tapahtumassa myynnissä antiikkiliikehintaan. Ilmeisesti tein siis ihan hyvän löydön, kun maksoin toisesta kaksi ja toisesta kolme euroa tuossa lähetystorilla. Kultaköynnöksen poikaset hain kukkakauppa Fridhemistä. Toivottavasti ne pysyvät hengissä paremmin kuin viime kevään pistokas. Olohuoneen ikkuna alkaa olla jo täynnä kasveja - kissalle on jätettävä katselupaikka tietysti - joten seuraavat kasvit pääsevät seinäruukkuihin tai amppeliin.

Helsingin vintagemessuilta ei kertynyt paljon tuliaisia. Koetin olla järkevä ja hankkia vain vaatteita, joita varmasti käyttäisin - eikä yhtään hattuja, koruja tai huiveja, saati hellemekkoja! Lopputulos: smaragdinvihreä pusero 1960-luvulta (Alles Gute Vintage) ja kengät 1950-luvulta (Evergreen Garderobi).


Keväämpää kevättä odotellen!