lauantai 31. tammikuuta 2015

Ruusuja ja pilkkuja

Olemme tulleet kotiin. Pikkuvauvan elämä koostuu lähinnä syömisestä, nukkumisesta ja niiden raukeasta välitilasta, mikä on liikuttavaa ja suloista. Äiti pitää maitotaloutta pystyssä ja koettaa välillä itsekin syödä; onneksi myös vauva kainalossa voi aterioida.


Ensimmäiset sukulaisetkin ovat ehtineet uutta ihmistä tapaamaan, ja kerrankin meillä on leikkokukkia keittiön pöydällä! Ovat niin ihania, että pitäisi useammin ostaa noita ihan itse itselleen, vaikka tarjoustulppaaneja jos ei muuta.

Pikkutyttö on saanut ensimmäiset lahjansa, pehmeitä paketteja. Itse emme ole ostaneet hänelle yhtään mitään uutena, mutta lahjoina tulee uutuuksiakin - ja kiva, että muistoksi voi säilyttää myös jotain vaatetta ihan omaa vuosikertaa. Tällaisen farkkupilkkumekon ostivat lääpällään olevat isovanhemmat. Pitää muistaa käyttääkin; söpöys on kokoa 55, joka ei enää kuukauden kuluttua välttämättä mahdu...


tiistai 27. tammikuuta 2015

Vauva on tullut

Pieni neiti syntyi sunnuntaiaamuna kuudelta lyhyen, mutta intensiivisen rypistyksen tuloksena. Pituutta hänellä oli 51 cm ja painoa 3740 g. Olemme vielä sairaalassa huilimassa, mutta kotona seinällä odottaa tällainen mekko käyttäjäänsä (oikea käyttöaika on ehkä kolmivuotiaana, mutta kuten tiedätte, vintageharrastajan pitää tarttua tilaisuuteen, kun sellainen osuu kohdalle).


lauantai 24. tammikuuta 2015

Kevään toivelista

Olen edelleen kotona ja yhtenä kappaleena. Vauvalla on kaikki hyvin yksiössään, minua kyllästyttää ja olo on ajoittain tukala. Tekemistä on vaikea löytää, paitsi syömistä ja ruoanlaittoa - uunissa on parhaillaan lasagne. On siis aivan sopiva hetki suunnata ajatuksia tulevaan ja listata kevään tyylitoiveita, kun pian saan kehoni taas omaan käyttööni. Toki pienen ihmisen ruokaileminen on huomioitava pukeutumisessa ensimmäisten kuukausien ajan; viimeksi täysimetystä kesti viisi kuukautta.

Mitä siis toivelistalla on?

1. Lola Ramonan kengät. Turvonneet sämpyläjalat kaipaavat pientä palkintoa, kunhan ylimääräinen kannettava kuorma on poistunut; sitä paitsi en ole ostanut kohta kahteen vuoteen kenkäkaupasta mitään itselleni ja koen, että voisi olla aika. Vielä en tiedä, mikä malli olisi riittävän käytännöllinen, mutta samalla riittävän söpöilevä ja överi. Minulla oli nätit ja mukavat Lola Ramonan ballerinat, jotka olen käyttänyt niin loppuun, että alensin ne mökkipihakengiksi. Nyt kuitenkin melko tukevakorkoiset korkkarit houkuttelevat eniten, kaupunkikengät, jotka jalassa voi työntää vaunuja. Ehkä nämä Lolat?



2. Leveähelmainen paitapuku. Olen käyttänyt melko lyhyitä ja kapeita trikoisia hameita tasapainottaakseni yläkropan massiivisuutta, joten kun vatsa vähitellen taas kutistuu, leveä helma on erittäin tervetullut. Arkinen paitapuku taas on edestä napitettavana kelpo imetysvaate. Se voisi olla puuvillakankainen, jotta konepesu onnistuu, ja yksivärinen, esimerkiksi sininen tai punainen, jotta sitä voi asustaa eri tavoin. Vaikkapa tämän tapainen, helmassa vähän enemmän laskoksia:


3. Kauniit alusvaatteet. Ja tukevat. Sellaiset, jotka auttavat palaamaan entiseen muotoon ja samalla miellyttävät silmää. Esimerkiksi What Katie Did -merkillä olisi kaikenlaista kivaa, vaikkapa jotain tällaista - tai sitten voisi investoida katseenkestäviin imetysliiveihin, jollaisia löytyy esimerkiksi Hot Milkiltä. Entisiin alusvaatteisiini en mahdu vielä aikoihin, muistan hyvin, millaiset kurvit täysimetys tuottaa.

4. Nimiäisjuhlapuku. Pikkuisen nimenantojuhla on niin hieno ja harvinainen tapaus, että haluan hankkia sinne uuden puvun. Juhlimme kotona, joten mikään tanssiaisleninki ei tule kyseeseen; värimaailma voisi olla keväinen, koska juhla ajoittunee pääsiäiseen. Kuvan puku on aivan väärää kokoa enkä siksi voi sitä ostaa, mutta siinä on oikeaa henkeä.


Siinä tärkeimmät tämän hetken toiveet. Hassua kyllä, odotan monien vanhojen vaatteideni tapaamista enemmän kuin uusien hankkimista. Ehkä se liittyy oman tyylin löytämiseen?

tiistai 20. tammikuuta 2015

Miten niin iso vatsa?

Vauvan laskettu aika on tänään. Vielä ei ole sairaalaan lähtö käsillä, mutta toisaalta jo parin viikon ajan tilanne on ollut koska tahansa -vaiheessa. Ajankuluksi ja vatsan (ympärys 115 cm) dokumentoinniksi otettiin vielä yksi asukuva.

harmaa 70-luvun flanellimekko Pia & Paula (Pelastusarmeija tms.)
kengät lahja kaverilta
ristipistolaukku kotikirppikseltä
trikoopaita ja sukkahousut H&M Mama

Tämän puvun ostin jo kesällä nimenomaan odotuksen viimeisiä talvisia hetkiä varten. Pia & Paula -merkkinen perusteltta on flanellimaista villasekoitetta ja tosiaan lämmin. Enemmän käyttöä ovat kuitenkin saaneet kapealinjaisemmat äitiyshameet, joissa ei näytä aivan yhtä massiiviselta! Niin ainakin uskottelen itselleni.

Kengät ja laukku ovatkin tässä lähinnä kuvausrekvisiittaa. Kengät puristavat, mutta sopivat niin söpösti uuteen ristipistolaukkuuni, että halusin ne mukaan kuvaan.


Laukun on valmistanut käsityönopettaja, jonka kuolinpesän kotikirppistä pääsimme eilen tutkailemaan. Tarjolla olisi ollut valtava määrä rouvan laatukankaista ommeltuja lähinnä 70-luvun perusvaatteita, hameita ja puseroita, pienikokoisemmalle leidille; ne menevät kuulemma loppuviikolla Pelastusarmeijalle. Muutaman vanhan, hyvin vähän jos lainkaan käytetyn hempeän alusasun ostin myös, niistä myöhemmin oma postauksensa. Niin, ja suklaarasian!


Hellaksen valmistamassa sametti-kiiltopainatuspintaisessa rasiassa on aikoinaan, ehkä 60-luvulla, ollut varmaan kilo suklaata. Mitä tähän seuraavaksi talletettaisiin, onko ehdotuksia? Vauvan ensimmäisiä pieneksi jääviä vaatteita?

lauantai 17. tammikuuta 2015

"Olette niin vanha, miltä näytätte" (1937)

Taistelu vanhenemista ja lihavuutta vastaan kävi kuumana jo 1930-luvulla. Tämä mainos, sarjakuvamainen "päiväkirja" Eeva-lehdestä vuodelta 1937, on harvinaisen suorasukainen esimerkki sekä siitä, miten kauheana ikääntymistä tuolloin pidettiin, että siitä, minkä kaikista modernin maailman elkeistä huolimatta katsottiin olevan naisen elämän tärkein päämäärä.


Mainoksen Eila pohtii, miksei hän saa enää treffikutsuja. Sitten ystävätär vinkkaa tietystä kosmetiikkatuotteesta, ja muutaman kuukauden kuluttua hääkellot jo soivat! Suhtaudun melko kriittisesti myös nykyiseen kauneus- ja terveyspuheeseen, mutta näin suorasukaista vanhenemisen kauhua ei sentään enää näe mainoksissa, saati journalistisissa jutuissa.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Seinätekstiili ja uusi kissanpeti

Jouluna keittiön seinällä, kapealla paikalla ikkunan vieressä, roikkui ruotsalaisen Jerry Roupen 60-luvulla suunnittelema tonttuaiheinen painettu seinätekstiili. Olen salaa rakastunut vanhoihin painettuihin seinätekstiileihin, ja kun pakkasin joulukoristeet pois, keittiön seinä suorastaan huusi jotain vastaavaa tilalle.

Muutamat ei-jouluiset seinätekstiilini on viety kesäkodin taideseinälle, mutta kävipä tuuri, kun lähi-Pelastusarmeijalta löytyi eilen tällainen, niin ikään ruotsalainen seinän kaunistus.


En tiedä, pitäisikö tämän olla keväinen tai pääsiäishenkinen, mutta minusta kylmä vaaleanpunainen sopii mainiosti keskitalveen - ja keittiömme seinään; ruskea tausta taas on ihan keittiön pöydän sävyinen. Suunnittelija on Ullas eli Ulla Scheuer.


Uusi ruskea yksityiskohta taas on ilmestynyt olohuoneen ovensuuhun. Talon virallinen vaunusuoja on vasta projektitasolla, joten vaunut saavat toistaiseksi olla meillä sisällä. Varsinaista käyttäjää kun vielä odotellaan, kissa päätteli, että sille on kärrätty uusi peti testattavaksi. Ilmeisesti peti on hyväksytty, sillä siellä on otettu jo ainakin kahdet päikkärit.

(ne, jotka pelkäävät vauvan turvallisuuden puolesta: häntä ei ole tarkoitus nukuttaa vaunuissa sisällä, vaan parvekkeella, johon kisulta taas on pääsy kielletty paitsi jonkun sylissä)

maanantai 12. tammikuuta 2015

Odottavan aika on pitkä

On outoa olla näin joutilas, vaikka sille onkin hyvä syy. Enää ei ole paljon puuhaa tavallisten kotitöiden lisäksi; koti alkaa olla valmis uudelle asukkaalleen. Tänään olin työn sankari ja sekä pesin ja huollatin vaunut (yksi pultti rungossa oli viallinen) että löysin pinnasängyn ruuvit (11 12:sta, mikä on aika hyvä prosentti) ja kokosin sängyn - tosin väärällä työkalulla, kertoi mies, joka kiristi ruuvit loppuun sillä oikealla työkalulla. Kävin aikaa kuluttaakseni myös kahdella kirppiksellä, vaikkei mitään tarvitsekaan enää hankkia.

Odotan paitsi vauvaa itseään, myös erinäisiä muita asioita. Ennen kaikkea haluan takaisin kauniit sirot nilkkani. Odotan hartaasti, että muutkin kengät kuin eräät pötkövartiset saappaat mahtuisivat taas jalkaan. Olisi myös mukava käyttää leveähelmaisia pukuja näyttämättä epämuodostuneelta muumilta. Ja muitakin talvitakkeja kuin sitä yhtä, jonka ostin nimenomaan odotusajan takiksi loppukesän Uffin alesta ja johon alan olla lopen kyllästynyt niin kuin tällaisiin pakkovaatteisiin aina tympiintyy.

(kuva mbchills/Etsy)

Kaipaan kovasti myös sitä, että voin taas syödä vapaammin, esimerkiksi laskiaispullia vaikka kolme kerralla, jos maistuu - verensokerin vuoksi en ole juuri saanut herkutella hiilihydraateilla, niitä mainioita kotitekoisia vaahtokarkkejakin piti varoa. Sitten vielä odotusajan normaalit ruoka- ja juomarajoitteet; viinikaapissa odottelee pullo samppanjaa, ja toivon, että se on kylmässä, kun palaan sairaalasta.

(kuva mbchills/Etsy)

Ja olisi tietysti mukava myös pystyä kävelemään kuin ihminen eikä kuin rampa ankka, nukkumaan selällään ja vatsallaan, nukkumaan ylipäänsä ilman että jotain paikkaa heti kolottaa ja nousemaan tuolista ähkimättä ja puuskuttamatta.

Mutta ei tässä kauan enää voi mennä. Ajan voi tietysti käyttää hyödyksi vaikkapa katselemalla Etsystä näitä vanhoja pehmolelun kaavoja.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Tytinävuoat

Vaikka lähiaikoina on varmasti muutakin tekemistä kuin ruoanlaitossa näpertely, en voinut vastustaa näitä pikkuisia Tupperwaren hyytelövuokia, kun tällainen värisarja tuli halvalla vastaan kirpputorilla.


En tiedä edes, ovatko nämä uusia vai vanhoja (tietääkö joku?), mutta hei, meidän keittiön värit! Sitä paitsi hyytelö eli tytinä on retro, lähes unohtunut ruoka, jos jokin. Ja kai noissa voi jäädykkeitäkin askarrella.


Pitää ehkä jättää nämä koriste-esineiksi eli pyttyhyllylle näkyviin!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kotirouvan muotia, 1958


Ja vielä kerran hyvää alkanutta vuotta! Halusin skannata teille kansikuvan, mutta kumman vähän tammikuun lehtiä on muuten jo aika kattavassa arkistossani. Viuhka-lehti vuoden 1958 alusta löytyi kuitenkin. Siinä on tilanteeseeni mitä sopivin vauva-aiheinen kuva, ja sisäsivuilla lisää äitiysasiaa.

Muu perhe aloittaa huomenna työt ja koulun joululoman jälkeen, mutta minä ja kissa jaamme tästä lähin kodin hengettären tehtävät (syöminen, nukkuminen, hajamielinen ikkunasta tuijottelu, välillä lievä rapsutuksen ja silityksen kerjäys). On vieläkin vaikea uskoa, että olen pitkään poissa työelämästä - en varmaan kokonaan malta, mutta enimmäkseen. Tosin sitten, kun vauva on sylissä, ajatukset ovat luultavasti vielä enemmän jossain ihan muualla.

Viuhkan tamminumerossa 1958 oli tähän tilanteeseen sopiva muotijuttu: miten kotirouva tai kotiäiti pukeutuu kivasti, mutta töihinsä sopivasti ja edullisesti. Muotitoimittaja on valinnut kotirouvan asut valmisvaatemallistoista olettaen, ettei pikkurouva voi käyttää suuria summia vaatteisiin eikä elämään kuulu "ns. vaativaa edustusta" kuten vaikka johtajien rouvilla.

Avauskuvassa on ulkoiluasu. Viime leikkipuistokaudella istuin hiekkiksen reunalla lähes kaikissa mahdollisissa muissa asuissa paitsi niin sanotuissa kätevissä ulkoiluvaatteissa; tässä olisikin takki minun makuuni. Takki on kuvatekstin mukaan Wieniläisen Pukimon hamsterivuorinen, velourkankainen malli. Kauluksen voi nostaa pystyyn, jos äitiparka palelee. Täydentäisin tuota silti hatulla ja huivilla!


Keittiötyöt veivät ja vievät kai edelleen kotiäidin ajasta suuren viipaleen. Punavalkoraitainen keittiötakki ja siihen sopiva, hiuksia ruoankäryltä suojaava hilkka ovat Marimekkoa. Tämäkin asu on minusta kiva, pidän pystyraidasta paljon enemmän kuin vaakaraidasta. Hiusten suojaaminen käryltä ei ehkä nykyisissä peseytymisolosuhteissa ole yhtä tärkeää kuin 1950-luvulla.


Mukava kuva, jossa äiti leikkii lasten kanssa pehmoleluilla. Tämä asu vastaa nykyisiä plyysiverkkareita: se on tarkoitettu huolettomaan kotona oleskeluun. Pepitaruudulliset housut ja valkoinen villajumpperi ovat Stockmannilta.


Viimeisen kuvan asut ovat vähän vapaampiin hetkiin. Harmaansininen jakun ja kotelopuvun yhdistelmä sopii "juhlavampiin tilaisuuksiin", se on Leninki- ja kappa-aitan Anne-mallistoa. Puhelimessa äiti (tekstissä "pikkurouva") juttelee ystävättärelleen ja sopii kyläilystä; yllä on Marimekon kitinvärinen jerseysukka. En ole aivan varma siitä, miten hyvin joustava sukkapuku sopii vastasynnyttäneelle naiselle, mutta isompien äidille se varmasti onkin toimiva ja helppo ratkaisu.


Olisi kiva kuulla muilta äitiyden kokeneilta vintageharrastajilta ideoita imetyskauden asuiksi. Edestä napitettava paitapuku on ainoa keksimäni vaihtoehto. Järkikin sanoo, että vaikeasti pestäviä vaatteita ei kannata käyttää pikkuvauvavaiheessa, eikä ehkä muutenkaan niitä kaikkein upeimpia ja harvinaisimpia aarteita...

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uudenvuodenkortteja

Tapa lähettää uudenvuodenkortteja on unohtunut kokonaan. Kuitenkin näitä on lähetetty vielä 1960-luvulla jo oman vaatimattoman korttikokoelmani perusteella. Olen skannannut tänne näitä uudenvuodentoivotuksiksi lukijoille, mutta nyt, kun keräilin niitä joulukorttien mukana pois, tuli mieleen tehdä tarkempi katsaus näihin.

Ensimmäisenä pienikokoinen kortti, joka on kulkenut kädestä käteen ja muhjaantunut taskun tai laukun pohjalla. Toivotuksetkin on kirjoitettu lapsen käsialalla mustekynällä, tahroiltakaan ei ole vältytty. Tämä voisi olla 1920-luvulta, vai mitä arvelette?


1920-luvun henkinen on seuraavakin, kelkkailuaiheinen kortti. Se on postitettu Harjavallasta Kokemäelle puutarhuri Väinö Tuomiselle, mutta valitettavasti postileiman vuosilukuosa on epäselvä.


Kevyesti auringonpaisteinen talvimaisema taas on selvästi uudempaa kerrostumaa. Se ei ole kulkenut eli ajoittaminen hankalaa, mutta veikkaan 60-lukulaiseksi.


Sini-kullansävyinen pupukortti on ollut täällä ennenkin esillä. Se on annettu käteen 'Koulu-tyttö Marjatta M:lle', ilman päivämäärätietoja. 40-50-lukua?


Herttainen kuutamoajelukortti on kulkenut vuonna 1956 Tampereelta Sahalahdelle. Tämä on suosikkini näistä kaikista, ja niin ikään nähty Hopeapeilissä ennenkin.


Viimeisenä vuonna 1965 kulkenut kortti, joka on lähetetty postivaunun matkassa (PV-leima) Lietoon.


Uudenvuodenkorttien tunnelma on tämän pikku otoksen perusteella levollisempi kuin joulukorttien, joissa seikkailevat tontut, pöydät notkuvat ja kuusi loistaa juhlapuvussaan. Ehkä uuteen vuoteen on toivottu nimenomaan rauhaa joulun juhlakauden jälkeen. Itse en ole koskaan saanut yhtään uudenvuodenkorttia edes iäkkäiltä sukulaisilta, onko kukaan teistä?

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ompelupaikasta hoitopöydäksi

Tähän asuntoon muuttaessamme tein makuuhuoneeseen ompelupaikan valkoisesta klaffilipastosta, jonka ostimme asunnon mukana. Nyt lipaston käyttötarkoitus muuttuu tilapäisesti, kun vauvalle tarvitaan hoitotasoa. Hoitopöydät ovat useimmiten aika rumia hökötyksiä ja niiden käyttöaika on lyhyt, joten mieluummin näin - ja ompelukoneen voi edelleen nostaa tähän helposti, kun ompeleminen taas nousee prioriteettilistalla ylöspäin.


Paikka on vielä vähän sekava, mutta käytössä se vähitellen muuttuu toimivaksi. Lipaston päälle tulee todennäköisesti lisää kestovaippoja ja muutama vaihtovaate. Useimmat vauvan käyttökokoiset vaatteet ovat alalaatikossa, lakanat ja pyyhkeet ylemmässä. Lakanoista ei muuten varsinaisesti tule pula - olen vuosien mittaan ostanut ihania vanhoja lastenkangaskuoseja talteen miettimättä tarkemmin, tarvitaanko niitä vai ei. Niinpä meillä nyt onkin Myyrää, sydämiä, erilaisia eläimiä, kulkuneuvoja ja vaikka mitä herttaista odottelemassa uutta nukkujaa.

Ompelujutuille ei vielä ole löytynyt kunnollista korvaavaa paikkaa, joten jätin nappi- ja lankarasioita toistaiseksi hyllyn perälle. Pitää löytää niille varapaikka siihen mennessä, kun vauva oppii tarttumaan tavaroihin! Eniten käytetyt ompelutarpeet mahtuvat luultavasti sivukaappeihin.


Ompelutyöt ovat nyt jonkin aikaa tauolla - minivaatteita on niin valtavasti ja trikoosta niin hankala ommella, etten tee vielä mitään vauvallekaan - mutta lipaston päällä kaavalaatikossa on tietysti selattavaa inspiraatiomateriaalia.


Olen pessyt myös vilttejä, makuupusseja ja muita talvivauvan lämmikkeitä (lampaantaljan sentään vain imuroin). Tällaisia 70-luvun äitiyspakkausten klassikkokuoseja vauva saa ympärilleen vaunuihin. Vaunut ovat ruskeat, joten keltaiset sävyt sopivat niihin paremmin kuin kotiimme.


Laskettuun aikaan on nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika tuntuu samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä, varsinkin kun liikkuminen käy koko ajan raskaammaksi ja tekemisen mahdollisuudet sen takia vähenevät. Tässä vaiheessa odotusaika on todellakin nimensä ansainnut.