maanantai 30. syyskuuta 2013

Tutoriaali: Vyötärönauhan pidennys

Käykö teille koskaan niin, että ostatte kivan hameen, vaikka siinä on viisi senttiä liian lyhyt vyötärönauha, ja ajattelette että se on käyttökelpoinen siitä huolimatta? Minulle ainakin käy. Mutta olen väärässä - hame, jossa on liian tiukka vyötärönauha, ei kerta kaikkiaan ole käyttökelpoinen, vaikka napin juuri ja juuri saisikin kiinni.

Mutta jos hameessa on laskoksia, vyötäröä voi laajentaa ja tehdä hameesta käyttökelpoisen. Koska yksi tällainen potilas makasi kolmatta kuukautta ompelupöydälläni, päätin tekaista aiheesta tutoriaalin, joka muuten on Hopeapeilin ensimmäinen koskaan!

Alkutilanne näytti tältä. Tässä vaiheessa olen ratkonut vyötärönauhan irti, purkanut pari laskosta ja ommellut ne uudelleen siten, että vyötärönympärys on oikean pituinen. Muokkaa varovasti purkaen yksi laskos kerrallaan ja mittaa aina välissä, riittääkö pituus jo. Tämä hame on vuoritettu, ja saman laskosoperaation tein myös vuoriin. Kun laskokset olivat kohdallaan, ompelin vuorin kiinni hamekankaaseen yläreunasta, jotta voisin käsitellä helmaa yhtenä kappaleena.


Sitten saksihommiin. Leikkasin vyötärönauhan keskeltä poikki ja mittasin, miten pitkän jatkopalan tarvitsin keskikohtaan. Tässä hameessa on kiinnitys takana keskellä, joten keskietu oli ainoa järkevä paikka sijoittaa jatkopala.


Sitten leikataan sopivasta kankaasta pala keskikohdaksi. Joskus sellaisen voi löytää helman käännevarasta tai jopa saumavaroista, mutta tässä hameessa varat olivat niin niukat, että piti keksiä muuta. En halunnut lähteä metsästämään pikkutilkkua juuri tai edes melkein samanlaista kangasta, joten valitsin melko lähellä hameen vihreää olevan kangaspalan, tilkun, joka jäi yli kimonohihaisesta puvustani. Vahvistin kankaan tukikankaalla, vyötärönauhan pitää olla tukeva.



Käänsin kankaan hulpioreunan sisään, taitoin kappaleen alkuperäisen vyötärönauhan paksuuteen ja leikkasin pois vähän ylijäävää kangasta nurjalta puolelta. Olisi voinut siisteyden vuoksi kääntää myös sisäpuolelle tulevan reunan, mutta oikaisin. Sitten aloin järkeillä, miten liitoskohdat parhaiten tekisi. Päätin taittaa jatkopalan reunat nurjalle ja ommella jatkopalan alkuperäisen päälle, näin.


Valmiiksi ommeltu uusi vyötärönauha näyttää tältä. Tämän jälkeen silitetään taas. (Pahoittelen kuvan susirumaa alustaa, joka on petauspatja.)


Sitten on aika kiinnittää vyötärönauha hameeseen. Huolelliset harsivat, mutta nuppineuloillakin pärjää. Hamekangas jää siis taitetun vyötärönauhan reunojen väliin.


Sitten tikataan läheltä reunaa... samalla tikillä saa kiinnitetyksi myös vyölenkit, jos sellaisia on...


ja sitten silitetään taas, ommellaan nappi, jos tarvitaan (vyötärönauhan voi irrottaa myös irrottamatta nappia) ja sitten onkin oikean kokoinen hame valmis! Jatkopalanen näyttää vähän tarkoitukselliselta somisteelta, vaikka oikeasti minulla ei vain ollut samankuosista kangasta.


Oliko tästä hyötyä teille, lukijat? Teenkö joskus toistekin Hopeapeiliin tämän tyyppisiä helppoja DIY-juttuja?

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mikä vintagessa viehättää? Lukijat vastaavat

Oli hauska lukea vastauksianne arvonnan kysymykseen siitä, mikä vintagessa viehättää. Erilaisia perusteita löytyi kuusitoista kappaletta, vähän eri sanoin ilmaistuna eri vastauksissa. Ylivoimaista ykkösperustetta ei ole vaikea arvata: sen suhteen lähes kaikki nykyvaatteet ja vintage ovat aivan eri tasolla.

Hopeapeilin lukijoiden mielestä vintagessa viehättää

1. Laatu (16 mainintaa)
2. Tyyli (9 mainintaa)
3. Historia (8 mainintaa)
4. Yksilöllisyys, kuosit, leikkaukset, ekologisuus (kaikille 7 mainintaa)

Monet puhuivat myös naisellisuudesta, tunnelmallisuudesta, klassisuudesta, yksityiskohdista ja löytämisen ilosta. Kaikki vastaajat löysivät useita perusteluja vintagen kiehtovuudelle, ja itse olen samaa mieltä jokaisen vastaajan kanssa! Kiitos vielä paljon kaikille vastanneille, hauskaa sunnuntai-iltaa - minä paistan nyt saaristolaisleipiä.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Ja arvonnan on voittanut...

Hopeapeilin 3-vuotisjuhla-arvonta oli ylivoimaisesti suosituin arvonta täällä koskaan: peräti 26 osallistujaa! Teen vielä lähipäivinä koosteen vastauksistanne kysymykseeni vintagen viehätyksestä. Nyt kuitenkin vain itse arvonnan pariin. Arvonta-astiana sai tänään toimia Salon Fidalta pelastettu pyykki- tai kenties uimapukupussi (sisällä on muovitus)...


(eikö ole ihana kangas? Ihan sama, mihin käyttöön on tehty, käyttötarkoitus keksitään kyllä!)

Ja sieltä pussista nousi...


Bubble! Onnea voittajalle, joka perusteli vintagen viehätystä muun muassa sillä, että vintagekeräilyssä on haastetta. Ollaan yhteydessä!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Neuleita ja neuleajatuksia


Atlas-neuleen mainos on Viuhka-lehden muotinumerosta syksyltä 1952. Siinä on ajalle muodikas lyhyt mitta, istuva muotoilu ja kimonohihat. Olen nyt kovin ihastunut kimono- ja holkkihihoihin, mutta ei sellaisia tunnu olevan missään nykyisissä vaatekappaleissa. Se on sääli. (Toinen vaatemallistoista kadonnut asia on venepääntie, mutta se taas olisi aivan oman postauksensa aihe.)

Taas kerran olenkin haikeana selaillut pientä neulelehtikokoelmaani ja toivonut, että osaisin neuloa. Ohjeet ovat hyvin somia, eivätkä edes näytä kovin monimutkaisilta. Tässä esimerkiksi kaksi pikkuneuleen ohjetta, ylempi Virkkaus- ja neuletyöt -lehdestä, alempi ruotsalaisesta Stickat-lehdestä.



Neuletakit olivat niin ikään linjakkaita ja istuvia. Niitä käytettiin pikkupuseron kanssa tai neulottiin jopa yhteensopiva setti, jossa oli lyhythihainen neulepusero ja neuletakki. Pääntie oli usein niukahko v-muotoinen, toinen suosittu malli oli pyöreä. Neuleissa oli harvoin kauluksia, mutta huivit ja puseron kaulukset pilkistivät usein kaula-aukosta.

Tässä muutamia neuletakkimalleja Stickat-lehdestä vuosilta 1950-54. Huomatkaa myös väriyhdistelmät: harmaa-vaaleankeltainen, vadelma-harmaa, turkoosi-tummanharmaa ja harmaa-skottiruutu. Hyvin aistikasta!





Tämä on erikoisen mallinen, minun silmääni kovasti miellyttävä neule. Rohkeampi saattoi epäilemättä raottaa pääntietä syvemmäksikin...


Ja sitten vaaleanpunainen setti, yhdistettynä harmaaseen ja valkoiseen. Setin kummassakin osassa on edessä pitsineuleraita.




Pitkä vyötäröresori hoikentaa, tiedettiin Stickat-lehdessä. Viimeinen kuva on erinomainen esimerkki siitä, millaista neuletta kaipaisin arkikäyttöön - paitsi tämä on pusero siitä päätellen, että nappilista päättyy resorin yläreunaan. Mutta juuri tällaista mallia neuletakkina olen etsinyt pitkään kirppiksiltä ja kaupoistakin, löytämättä: istuvat linjat, lyhyt mitta, kapein kohta vyötäröllä, alareunassa resori.

Kysynpä täälläkin, osaisiko joku neuloa minulle villatakin vanhojen ohjeiden mukaan, ruotsiksi tai suomeksi? En huutele hyväntekeväisyystyön perään, vaan olisin valmis maksamaan siitä, että saan omille mitoilleni sovelletun, mieleisen mallisen neuletakin hyvälaatuisista langoista. Jos joku tietää neulebloggaajan tai jonkun muun puikkotaiturin, jota voisi kysyä tällaiseen työhön, vinkatkaa kommenttiboksiin!

torstai 26. syyskuuta 2013

Ruosteenvärinen pitsi, musta pitsi


Työasuni ovat usein aika konservatiivisia, niin kuin tässäkin. Puin neuletakin päälle vielä sen tavallisen mustan jakkuni, mutta se on nähty täällä jo riittävän monta kertaa. Halusin mieluummin näyttää tämän kaksipitsisen yhdistelmäasun, sillä pidän niin kovasti tuosta ruosteenvärisestä pitsitopista. Vai onko tämä ruosteenvärinen vai mikä?

Uffin alesta löytynyt toppi on selvästi hyvin vanha, sen näkee työtekniikoista (kaula-aukossa neppareilla kiinnitettävä, vinonauhalla huoliteltu halkio, muotolaskokset). Mutta onkohan se tehty alun perin vanhasta pöytäliinasta? Pitsin laadussa ja kuviossa on jotain pöytäliinamaista. Mikä ettei sellaista toimintaa olisi harrastettu jo menneinäkin vuosikymmeninä.

Musta pitsineuletakki on nykyaikaa ja kirppislöytö. Voisin itse asiassa korvata vaikka kaikki kaappini neuletakit tämän mallisilla, eri värisillä ja paksuisilla, ehkä vähän vähemmän antavalla kaula-aukolla varustetuilla ainakin kylmimpään talveen suunnitellut. On kummallisen vaikea löytää neuletakkia, jonka yläosa päättyisi istuvasti juuri vyötärön kapeimpaan kohtaan, ja siitä lähtisi lyhyt, hiukan levenevä resori. Tästä neuletakkiasiasta itse asiassa lisää lähiaikoina!


Käärmettä ja alligaattoria, tietääkseni ihan oikeita! Laukun vaihdoin suurempaan ennen junalle juoksemista, kun päätinkin ottaa tietokoneen mukaan. Kävin Helsingissä Nooran vetämässä blogikoulutuksessa, joka oli erittäin miellyttävä parituntinen, ja antoi ideoita myös Hopeapeilin kehittämiseen. Kiitos!

Käykäähän osallistumassa vielä arvontaan, aikaa on huomiseen iltakymmeneen!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Sukkatyyliä, 1962


Tein laajan sukkamainoskatsauksen pari vuotta sitten, ja siinä oli paljon myös Suomen Trikoon Vision-sukkien mainoksia. Tätä versiota en silloin vielä ollut löytänyt, mutta se ansaitsee tulla ihan omaksi postauksekseen. Niin kaunis tuo pikkuruutuisen kankaan pilkahdus takin halkiosta, puhumattakaan ikityylikkäistä kontrastisaumoista ja cuban heelistä! Vision-sukkia on minullakin ollut paljon ja edelleen niitä löytyy, juuri bongasin sukkalaatikosta yhdet Pompomit ("kestävät spin-point verkkosukat").

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syyskoru


Puisto on täynnä tammenterhoja, ja poimin pari takinkaulukseenkin! Oikeasti tammenterhokoru tarttui mukaan joltain pikku lähetystorilta tänä kesänä - en muista enää paikkaa, mutta hinta oli 50 senttiä. Kaikki muu asussa olikin ennen nähtyä. Jakku on sama kuin tässä, ja päivän kulta-musta mekko on nähty aiemmin täällä.

Asussa käytiin pyöräilemässä sekä Länsikeskuksen kirppiksellä, jossa oli vielä paljon ulkomyyjiä, että Koroisilla, jossa poikettiin herttaisessa Koroisten kahvilassa ja poimittiin pyöränkorillinen omenia ei-kenenkään-puusta. Illalla keitin ison kattilallisen sosetta ja mies paistoi omenakompottia lättyjen seuraksi. Eläköön, syksy!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Juhla-arvonta alkaa!

Hopeapeili perustettiin kolme vuotta sitten, tarkalleen 23.9. 2010. Nyt on siis juhlaviikko! Ja sitähän pitää juhlistaa arvonnalla. Tällä kertaa jaossa on puhdasta rahaa...


Hopeapeilin kolmivuotisarvonnan palkintona on 25 euron lahjakortti VintagEija's -putiikkiin. Eijan monipuolisessa valikoimassa on sekä aitoa vintagea että linjakasta 50-luvun henkistä uustuotantoa. Lahjakortti on voimassa sekä verkkokaupassa, Turun myymälässä että kaikissa tapahtumissa, jossa Eija on myymässä!

Voit osallistua arvontaan vastaamalla tämän kirjoituksen kommenttiboksiin kysymykseen:

Mikä vintagessa viehättää?

Vastauksen pituudella ei ole merkitystä, mutta kommentoithan tunnistautuneena tai jätä yhteystietosi, jotta saan sinut kiinni, jos arpaonni osuu kohdallesi. Arvonta on avoinna 27.9. klo 22.00 saakka, eli ensi viikon perjantai-iltaan. Onnea matkaan!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Perjantaisukat

vihreä huivikauluspusero Stadsmission, Tukholma
vyö, hame, kengät kirppislöytöjä monen vuoden takaa
sukkahousut Wolford

Joskus miettii ostaessaan superhienot sukat, että näiden käytölle pitää olla ihan erityinen tilaisuus. Varsinkin, kun tietää, että sukkien elinikä lasketaan yleensä tunneissa siitä, kun ne ensimmäisen kerran pukee jalkaansa. Mutta koska erityisiä tilaisuuksia on muuten aika vähän, päätin, että perjantailounas ystäväkollegan kanssa oli riittävän erityinen tilaisuus, ja nämä Wolfordin Wilderness-sukkahousut pääsivät päivää piristämään.

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

torstai 19. syyskuuta 2013

Ruskea-keltainen ja mustavalkoinen

mekko, jakku, kengät, vyö kirppislöytöjä
sukkahousut Lindex 

Halusin käyttää vaaleankeltaista vohvelikangasmekkoani vielä tämä syksynä ja kokeilla, miten se sopii jakun kanssa. Suunnittelin mustia asusteita, mutta minullapa ei olekaan mustaa jakkua, joka sopisi leveän hameen kanssa. Vaihdoin lennossa ruskeisiin, vaikka ulkoilukaveri tässä onkin mustavalkoinen.


(Note to self: ompele hameen taskuihin nepparit, niin saat siistimmän vaikutelman!)


Olen askaroinut viime päivinä minimipuvuston käsitteen kanssa (teoreettisella tasolla - minusta ei ole minimalistiksi), ja tajusin, että hyötyisin todella paljon mustasta tämän mallisesta jakusta ja näiden värisistä ruskeista kävelykengistä. Nämä teräväkärkiset rusettikengät ovat ihanat ja oikean väriset (ja olleet minulla kymmenen vuotta), mutta aavistuksen liian juhlavat tähän hameeseen.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Aito vintageblogi

Löysin uuden, aivan ihastuttavan tyyliblogin. Siinä kertovat ja esiintyvät Turun ruotsinkielisten vanhainkotien asukkaat, joilla riittää muotimuistoja sota-ajasta alkaen. Vasta aloittanut Minnen i mode -blogi löytyy täältä. Katsokaa ja ihastukaa tarinoihin hääpuvuista, joiden kankaat ostettiin tiskin alta, ja sodanaikaisista epäonnisista kenkäostoksista!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Himoshoppailu, raha, aika ja vintage

Tunsin itseni vanhaksi tädiksi, kun luin perjantaina Nytin juttua shoppailuhullusta Annista. Moni teistä on varmasti lukenutkin sen jo, ja blogimaailmassa ainakin Rinna on ottanut siihen kantaa. Tarina kuitenkin lyhyesti: parikymppinen lähihoitaja pitää shoppailua rakkaana harrastuksenaan, ja sijoittaa siihen noin 800 euroa kuukaudessa.

Periaatteessahan se, mihin itse tienaamansa pennoset käyttää, on yksityisasia. Annin toiminnassa on järki mukana siinä, että hän pitää tarkasti huolta, ettei velkaannu. Pakko ei ole kenenkään säästääkään edes niin sanottuja järkihankintoja kuten asuntoa varten, vaikka kieltämättä nuoren naisen asenne siihen, miten pankista saa lainaa, tuntui hieman naiivilta.

Mutta kun se ei ole ihan yksityisasia.

Se sitaatti, jota minä jäin jutusta kelaamaan, kuuluu näin: ”Ajattelen sen niin, että koska se vaate on jo tehty ja kaupassa myynnissä, niin ei se ole niin paha, jos ostan sen. Vahinko on jo tapahtunut."

Voiko olla mahdollista, että ihminen ei ymmärrä yhteyttä kysynnän ja tarjonnan välillä? Normaalijärkinen, aikuinen, koulunsa käynyt, työssäkäyvä ihminen ei tiedä, että kaupat tilaavat lisää sellaista tavaraa, jota myydään paljon? Että jos niitä vitosen toppeja ja kahdenkympin mekkoja myydään hullun lailla, tarvitaan lisää surkeissa oloissa työskenteleviä tehtaantyttöjä siellä, missä milloinkin halvimmalla tuotetaan?

Todennäköisesti monikin on sen jo Annille kertonut tähän mennessä, mutta tässä tuli vastaan tiedostavien ihmisten muodostaman kuplani raja. Tunnen yksinkertaisesti niin paljon ihmisiä, jotka kierrättävät, tekevät itse, kiinnittävät huomiota ostotapoihinsa eivätkä anna tunteen viedä, vaikka näkisivätkin nettikaupassa ihanan tuotteen, että nuoren ihmisen suora kulutushedonismi järkytti tätiä suuresti. Ja hyvä niin, sillä silmien avautuminen on tervetullutta. Tällaista on maailmassa ja lähelläkin.

Kerran löysimme talomme roskiksesta kahmalokaupalla nuoren naisen tavaroita, muun muassa kymmenittäin mustia toppeja ja t-paitoja, kaikki ketjukauppojen vaatteita ja osa käyttämättömän tuntuisia. Nytin jutun Anni sanoo säästävänsä kaiken, mitä ostaa, mutta kohdataanpa totuus: tämän hetken muotivaate on viiden vuoden kuluttua hyvin epätrendikäs, kymmenen vuoden kuluttua se ei kelpaa kenellekään. Ja koska monien nykyvaatteiden materiaalit ovat surkeita, niitä on vaikea muokata uusiksi tai muuten kierrättää: polyesteristä ei ole edes siivousrätiksi, koska se ei ime vettä.

Me emme tarvitse mukamas must-have -vaatteita, joista tulee merkityksettömiä roskia melkein saman tien ostamisen jälkeen. Niistä ei ole hyötyä kenellekään - vain haittaa monelle eri taholle: vaarallisissa oloissa työskenteleville, surkeasti palkatuille ompelijoille siellä jossain, suomalaisille pientuottajille, joiden on vaikea pysyä hintakilpailussa mukana, kirpputoreille, jotka hukkuvat huonolaatuiseen krääsävaatteeseen, ja toki maapallolle itselleen, jonka rajallisista luonnonvaroista kaikki tuotettu tavara revitään.

Huomasin jossain vaiheessa pitkään kestänyttä uudesta muodista luopumisen kaartani, että uustuotantovaatteet, riippumatta siitä, ostinko ne uusina kaupasta vai käytettyinä kirppiksiltä, vanhenivat liian nopeasti. Yksinkertainen perusvaatekin, neuletakki vaikka, saattoi olla kolme vuotta ostamisen jälkeen vielä siisti ja hyvä, mutta jo väärän näköinen. Vaatteet ilmeisesti tehdään vanhenemaan, jotta pyörä pyörisi. Vintagevaate on jo valmiiksi niin vanha, ettei sillä ole samaa kehityskaarta. Yleensä vintagevaate myös löytää uuden kodin, jos omistajan vaatekoko vaihtuu tai hän haluaa vaihtaa vuosikymmentä.

Vintagessakin on kulutukselliset sudenkuoppansa. Esimerkiksi aikaa kuluu. Vintagen käyttö vaatii jonkin verran etsimistä ja asioihin perehtymistä (mutta kaikesta päätellen niin vaatii himoshoppailukin). Vaatteissa on usein pientä fiksattavaa; fiksaustyön voi tietysti ulkoistaa ammattilaiselle ja samalla työllistää pienyrittäjää. Rahaakin saisi helposti menemään sen 800 euroa kuussa, jos henkilökohtainen talous antaisi periksi. Pienemmälläkin rahalla ostaa usein myös muuta kuin välttämätöntä, koska on mahdollista, ettei samanlaista vaatetta tule vastaan enää koskaan. Parhaillaan omassa kaapissani on 40-luvun viskoosimekko, joka on ihana ja sopiva, mutta jota en jostain syystä osaa käyttää. Pidänkö vai siirränkö seuraavaan kotiin? Toistaiseksi pidän.

Toisaalta olen sitä mieltä, että vanhan vaatteen markkinoilla saakin iloitella ostamalla. En paheksu shopping high'n tyyppisiä fiiliksiä tai sitä, että ihmisellä on enemmän vaatteita kuin oikeasti tarvitsee. Mutta kun ostaa käytettyä - varsinkin vanhaa käytettyä, ei himoshoppaajien vielä laput kiinni olevia löytöjä, joiden myynnillä rahoitetaan uusia löytöjä - ei oikeastaan loukkaa ketään. Siinä pätee Annin ajatus siitä, että vahinko on jo tapahtunut, jopa vuosikymmeniä sitten.

Rinna, jonka tekstiin linkitin jo alussa, selitti taas perusteellisesti, mikä Annin rahankäytössä mättää. Hänen ajatuksensa tiivistettynä: jos rakastaa vaatteita ja niihin on halu ja mahdollisuus käyttää noin paljon rahaa, miksei hanki jotain todella spesiaalia - laatuvaatteita mittatilauksella tai kalliita merkkijuttuja, jotka rahapulan tullen todennäköisemmin saa myydyksi eteenpäin toiselle fashionistalle? Miksi haluaa mieluummin tosi paljon kuin tosi hyvää? Niinpä: 800 eurolla saisin ilman muuta teetetyksi esimerkiksi haaveideni mukaisen kellohelmaisen new look -talvitakin kestävästä laatuvillasta. Ja se olisi vain yhden kuukauden vaatebudjetti.

Ilmeisesti superostelijoiden harrastusta tukevat räjähdysmäisesti yleistyneet nettikaupat, joista tilataan samoilla postikuluilla reilummin, eikä vääränlaisia tuotteita aina jakseta tai muisteta palauttaa. Tämä voisi olla hyvä väli tuoda esiin yksi niin sanottu parempi vaihtoehto: Astubutiikkiin.fi on uusi palvelu, johon on koottu suomalaisten käsityöläisten pieninä sarjoina valmistamia tuotteita. Mukana on vintagehenkistäkin juttua, kuten Cherise Designin ja VintagEija'sin tuotteita.

Selasin tätä tekstiä varten muutamia suosittuja suomalaisia muotiblogeja etsien viittauksia Nytin shoppailujuttuun. En löytänyt yhtään viittausta; sen sijaan eräs bloggari ilmoitti juuri jutun julkaisupäivänä aloittaneensa yhteistyön suositun nettikaupan kanssa. Mutta jos olette nähneet tuolla uuden muodin blogien puolella juttuja aiheesta, vinkatkaapa kommenttiboksiin, olisi kiinnostava kuulla aiheesta näkemyksiä.

Luitteko Nytin himoshoppaajajutun? Millaisia tunteita ja ajatuksia se teissä herätti?

perjantai 13. syyskuuta 2013

Päivän löytö

Kauniina, lämpimänä päivänä päätimme lopettaa työt lounasaikaan (kahden freelancerin perheen satunnaista ylellisyyttä!) ja lähteä pyöräretkelle. Kohteena oli Peltolan antikvariaatti Uudenmaantien varressa. Ja kas, ei ollut turha reissu vintageharrastajankaan näkökulmasta.


Beyer Mode on saksalainen kaavalehti, joka ilmestyi suomennetuin työohjein varustettuna 1950- ja 60-luvuilla. Divarissa oli sekä kesän 1961 lehti, jonka jo omistan, että tämä saman vuoden syysnumero. Kaavat ja ohjeet mukana, mainiota! Vielä en päättänyt, mitä ohjetta ensimmäiseksi kokeilen, mutta tässä on kaavoja esimerkiksi päällystakkeihin ja kävelypukuihin.

torstai 12. syyskuuta 2013

Oliivinvihreä leninki

Sain tänään valmiiksi oliivinvihreän mekon, jonka ompelin tämän postauksen kimonohihaisella Stil-kaavalla. Kangas on vanha, luultavasti jonkinlainen viskoosi - myyjäkään ei tiennyt tarkemmin. Matta puoli on oikea, kiiltävä nurja. Kangas on tässä kuvassa hyvin lähellä luonnollista väriään.


Kaava näytti yksinkertaiselta, mutta ei ollut ollenkaan helpoimmasta päästä. Kimonohihamalli edellyttää, että kainaloihin ommellaan kiilat, ja tässä vieläpä siten, että kiilan kärkeen tulee muotolaskos. Olin ommellut joka ikisen kiilan paikoilleen, kun huomasin, että ensin olisi pitänyt tehdä ne laskokset. Sillä hetkellä mietin, miksi en vain osta vaatteitani kaupasta niin kuin normaalit ihmiset.


Mutta ratkojalla siitäkin selvittiin. Ratkojaa piti käyttää muutenkin monissa kohdissa, mutta koska tein tätä ajatuksena kokeilla samaa kaavaa toistekin, halusin tehdä huolellisesti. Paitsi yhtä mokaa en pystynyt korjaamaan: olin luullut leikanneeni liian leveän yläosan etukappaleen, joten silpaisin reunoja muutaman sentin kapeammiksi. Laskoksia ommellessani tajusin, että yläosan leveys oli alun perin ihan oikein - ylös eteen olisi pitänyt tulla väljyyttä antavat avolaskokset. Myös tässä kohdassa harkitsin ompeluharrastuksen vaihtamista vaikka urheilukalastukseen.

Kankaan työstäminen valmiiksi puvuksi kesti pitkään paitsi mokien vuoksi, myös siksi, että kangas on sellaista lajia, jota ei niin vain ommella surauteta. Se piti kiinnittää tiukasti, ettei se luiruillut pois alta ommellessa. Onneksi minulla oli seurana apulainen ompelukonelaatikossa.


Ja tällainen syyspuvustani lopulta tuli.


Pidän kovasti puvun yksityiskohdista: kimonohihasta, hihankäänteistä ja niskasta korkeasta v-muotoisesta pääntiestä. Seuraavaan versioon kuitenkin vahvistan pääntien reunat tukikankaalla, sillä kuten kuvasta näkyy, se ei pysy muodossaan ihan niin paljon kuin pitäisi. Alla on nyt muotokaitale, joka on kiinnitetty myös toiselta reunaltaan päälliskankaaseen.

Tuntuu, että oliivinvihreä antaisi paljonkin asustevärimahdollisuuksia, mutta valitsin kuitenkin turvallisen mustan. Leikkasin kankaan vyöhönkin, mutta sitä en vielä ole tehnyt valmiiksi.


Ja mitä oliivinvihreään tulee: eilen ilmestyneestä Olivia-lehdestä voi päätellä, että olen kerrankin muodin kärkijoukoissa!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kissakuoseja


Kannoimme kaikki, ihan kaikki, takkimme vintiltä olohuoneeseen sekä käytäväksi läpi että odottamaan, että vintin takkirekki korjataan. Kirppikselle lähtee isot kassilliset väärän kokoista ja muuten vääränlaista. Lilli tuli auttamaan projektissa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Sukkulalinjaa ja polvihameita, 1957

Pariisin syksyä 1957 esittelevillä muotimessuilla järkytyttiin, koska hameiden helmat olivat muuttuneet niin lyhyiksi. Polvet tuskin peittyivät!



Juuri tuo vähän alle polven ulottuva kapean hameen mitta on minusta paras. Ompelen juuri pukua vähän pitemmällä helmalla, ja luultavasti päädyn lyhentämään sitä tähän pituuteen. "Pariisin normit sallivat" helman pituuteen kuitenkin syyskaudella 1957 vaihtelua: helman korkeuden tuli olla 36 - 48 cm lattiasta. Otsikon "sukkulalinja" viittaa selästä pallomaisten takkien ja kapeiden hameiden yhdistelmään.

Ja sitten blogiasiaa. Huomasin, että Hopeapeili täyttää loppukuusta kolme vuotta. Arvontahan siitä tietysti seuraa, mutta nyt ensimmäistä kertaa kysyn teiltä, lukijat hyvät, millainen juhlajuttu teistä olisi kiinnostava? Ideoita saa jättää kommenttiboksiin, kaikki huomioidaan!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Keltainen puuvillamekko ja kaavavinkki

Hienot naiset eivät pidä käsiään taskuissa, kuulemma.


Keltainen taskullinen paitapuku löytyi Helsingistä, jossa olin työreissulla ja samalla ehdin poiketa Uffin kautta. Mietin hetken, ostanko vai en, sillä vaaleankeltainen ei ole väreistä parhaita ja mekon kunnossakin oli vähän sanomista, mutta kun löytyy oikean kokoinen 50-luvun arkimekko kuudella eurolla, kiusausta on vaikea vastustaa. Niin, ja tässä on kaulus... niitä harvoin jaksan itse ommella, kärsimätön kun olen.

Mekon juju on vohvelikangas. Se on arkinen ja sympaattinen, hauskasti kolmiulotteinen materiaali, jota nykyisin ei juuri vaatteissa käytetä.


Halusin mekkoon tummanruskeat asusteet, mutta kas vain, en omistakaan ruskeaa leveää vyötä. Seuraava ajatus oli harmaa, mikä natsasikin ihan hyvin. Kirkas vihreä tai tumma oliivi olisivat voineet myös toimia.

Lähdin mekossani kaupungille ja asioin Eurokankaassa, ostin oliivinvihreää lankaa aamupäivällä leikkaamaani mekkoa varten. Samalla selasin Burdan kaavakuvaston, ja nyt seuraakin vinkki! Burdan syksy/talvessa on vintage/retromallisto, jonka kaavat ovat aitoja 1950-60-luvun tuotteita (ehkä kuitenkin hiukan muokattu lähemmäs nykyistä keskimääräistä vartalotyyppiä). Tarjolla on esimerkiksi hyvin paljon tämän puvun tyyppinen kaava, jossa oli mukana myös hauskoja irtokauluksia, sekä kaksikin 50-luvun kapeahameista kävelypukua. Vanhojen kaavojen metsästäminen on vaikeaa, siksi on Burdalta huippuveto tuoda näitä uudelleen markkinoille.

Tosin, kuten Eurokankaan myyjä minulle sanoi, onhan aidoissa vanhoissa sitä jotakin. Mutta uustuotannossakin on hyvät puolensa. Tämän illan vietän itsekin ompelemassa uutta pukua vanhoilla kaavoilla.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Talvitakki, josta miehetkin pitävät (1951)

Takkimainos flirttailee vuoden 1951 syyskuun Kotiliedessä.


Tänäänkin oli vielä kesäisen lämmintä, mutta mieli askaroi takeissa. Eikä vähiten siksi, että vinttikomerossa kävi kesällä katastrofi: kolmimetrinen takkirekki romahti. En ole tämän talouden ainoa vaatteilla leikkijä, ja vinttirekissä olivat paitsi kaikki minun villakangastakkini, myös miehen syys- ja talvikauden noin sataviisikymmentä pikku- ja päällystakkia. Nyt alkaa olla sellainen aika vuodesta, ettei sotkun selvittämistä voi siirtää paljon pitemmälle tulevaisuuteen... Haluaisiko joku tulla auttamaan? Palkkioksi saa vaikkapa ne takit, jotka päätetään poistaa kirppikselle.

torstai 5. syyskuuta 2013

Nailonien aika

Syyskuussa on mukava pukeutua huolellisesti. Valitettavasti kuukausi on alkanut niin kiireellä, ettei asukuvia ole ehtinyt napsia, mutta uskotteko jos kerron: syyskuussa on jo vähän viileää muttei vielä kylmää, joten se on optimaalinen aika käyttää pienten hattujen ja nailonkäsineiden tyyppisiä asusteita, jotka oikeasti eivät lämmitä, mutta näyttävät kesällä hassuilta. Ja ohuita nailonsukkia tietysti myös.


Oli lämmin päivä, valo kirkas ja kova. Pehmeät erisävyiset ruskeat laukun soljen meripihkasta ja kenkien hiekasta hatun maitosuklaaseen olivat siis hyvin paikallaan. Hansikkaat jätin sentään pois, koska muutenkin tuli kuuma.

 jakku, hame, toppi UFF
hattu Rauman SPR:n kirppis
laukku antiikkimessuilta
kengät Yesterday, Tampere

Kuvia ottaessa tuli mieleen, että olen varmasti käyttänyt tätä samaa yhdistelmää blogissa ennenkin - mutta vanhaan hyvään turvaaminenhan on tämän blogin kantava idea. Virkattu pitsitoppi ja kengät ovat kuitenkin (minulle) uudet, muut asun osat ovat niitä kuuluisia vaatekaapin klassikoita.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Koulutyttö


Koulu alkoi vuoteen 1970 saakka syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä. Tämäkin tyttö Kotilieden syyskuun numeron kannesta vuodelta 1951 on selvästi koulun alun tunnelmissa. Vähän tavallista hienompana toki; pieni korukello ranteessa ei varmasti ollut kouluasun perusosa. Pidän kovasti siitä, miten ruudullista kangasta on mekossa käytetty: suorana, täysvinona ja vielä valkoisten kaulusten tereinä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kaavoja, kankaita

Pöllytin kangaskaappini sisällön uuteen järjestykseen ja nostin esiin ne kankaat ja kaavat, jotka juuri nyt eniten inspiroivat. Tavoitteena on tehdä pari hihallista leninkiä, jotain ohuempaa ja jotain niin paksua, että tammikuussakin tarkenee.



Kaavoista ensin pääsee kokeiluun kaverilta lainassa oleva kimonohihainen Stil-kaava jännällä kaulusratkaisulla. Sen - tai sen ensimmäisen version - teen ehkä yläkuvan vihreästä kankaasta, joka on melko ohutta, luullakseni jonkinlaista viskoosia. Violetti-musta kukonaskel on jäykänpuoleinen villa, ja siitä tai sen viereisestä ruskearuutuisesta voisin tehdä Sorja-kaavan puku ja jakku -yhdistelmän. Viininpunaisesta polka dot -kankaasta tulee pusero, se on ohutta mutta sävyltään enemmän syksy/talvea kuin kevät/kesää. Vielä kun ehtisin toteuttaa nämä kaikki ideat!

Unohtaa ei sovi myöskään kauden ykkösmateriaalia asusteissa, mustaa turkista somistettuna valkoisilla laikuilla.