sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Turkoosi, oliivi, ruskea



Tiiliseinäkuosisessa 50-luvun pikkumekossa ja hedelmäkuosisessa topissa on ihan samat värisävyt. Molemmat löytyivät muutama päivä sitten Hakaniemen Fidalta, ja vieläpä samaa turkoosinsinistä oleva kynähamekin kotiutui samalta reissulta. Nyt vain odottelen sopivaa käyttösäätä.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kaksi muistoa televisiosta


Äitini 75-vuotispäivillä juteltiin ajoista, jolloin televisio ei ollut itsestäänselvyys. Vanhempani ostivat ensimmäisen telkkarin vuosien 1963-64 paikkeilla. Liikkeestä sai silloin television myös kokeilumielessä vuokralle. Vuokratöllö toimi kolikoilla; 50-pennisellä sai katsoa puoli tuntia.

Koska telkkari oli vielä harvassa kodissa, sitä tulivat tuttavatkin katsomaan ja välillä sai hävetä, kun 50-penniset kolahtelivat koneeseen kesken illan. Tutummilta tutuilta toki koetettiin pummata katselurahaa. Kolikkotelkkari noudettiin takaisin kuulemma kesken jääkiekon MM-kisojen, kun yleisönä oli ollut suurin piirtein koko suku. Kauppiaan epäilemättä tarkkaan suunnittelemasta tilanteesta huolimatta kauppoja ei ollut syntynyt.

Veljeni vaimo taas muisteli varhaista versiota väritelkkarista. Mustavalkoisen telkkarin ruutuun kiinnitettiin kuttaperkkalevy, jonka yläreuna oli värjätty taivaansiniseksi, keskiosa vihreäksi ja alaosa ruskeaksi. Näin  värit sattuivat suunnilleen kohdalleen ainakin silloin, kun kuvassa oli maisema.

Molemmat muistot koskivat 60-lukua. Kun minä tulin kuvioihin reilusti 70-luvun puolella, telkkarissa oli jo värit (ainakin meillä) ja se näytti suurin piirtein tältä.


(kuvat lainattu Saloran museosivuilta)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tämä ei ole mustavalkoinen asu


Päivän asu on suunniteltu kokouskäyttöön. Pinnalta asu on mustavalkoinen, mutta kun katsoo pintaa syvemmältä, löytyvät värikerrokset. Pelkkä punainen ei riittänyt, tarvittiin toinenkin efektiväri. Vaaleansininen täydentää mielestäni punaista hyvin.



hame Rovaniemen SPR-Kontti
neulepusero UFF
nilkkurit kirppis Heikun Keikun, Myllykoski
korvikset, kaulakoru, vyö kirppislöytöjä
sukkahousut klassikot, en muista enää merkkiä, ehkä Trasparenze?


Kauhea juttu muuten, että nämä ensikäytössä olleet kenkäkaunokaiset osoittautuivat aivan liian pieniksi. Uutta kotia etsitään pikapuoliin todennäköisesti FB-kirppiksen kautta. Ei ole helppo löytää 50-luvun talvikenkiä, mutta ehkä kesän ja syksyn mittaan onnistaa. Kai nyt voi jo uskoa, että kohta tulee kevät? Voihan?

Lopuksi päivän niksi. Kun rintaneula hajoaa, sen voi ommella kiinni baskeriin. Työn kesto: minuutti.



tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pääsiäistaiteilija


Iloisen munamaalarin pääsiäiskortti on kulkenut niinkin varhain kuin vuonna 1945. "Säästäen kaikki käytä", lukee postileimassa, postimaksu on ollut yhden markan.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pastelliraitoja

Tähän aikaan vuodesta, kun kaikki paitsi talviurheiluharrastajat ovat jo kurkkuaan myöten täynnä lunta ja jäätä, on syytä leikitellä vaaleilla väreillä ja kepeällä kesäisyydellä edes neljän seinän sisällä. Ostin kevättä ja kesää kiihkeästi kaivatessani pastelliraitaisen 50-luvun puuvillamekon, joka on todellinen päivän piristys.


Olin etukäteen varma, että minulta löytyisi vaaleanpunaisena tähän koko asustesetti. Löytyikin alushame (joka pilkistää kuvassakin valitettavasti), laukku- ja koruvaihtoehtoja, huivi... muttei kenkiä! Ihmettelen itsekin, miten se on mahdollista. Mekon värit erottuvat paremmin tästä kengänkärkikuvasta.


Laukkuvaihtoehtoja tosiaan löytyi kaksi varteenotettavaa, keltainen ja vaaleanpunainen.



Lopulta keltaiset kengät sulautuivat hyvin asun osaksi, mutta tässä saattaa olla syy hankkia vaaleanvaaleanpunaiset, jos osuu hyvät kohdalle.

mekko ja vyö Facebookin Vintage-vaatteiden kirpputori 
kengät kirppislöytö/lahja mieheltä/H&M
alushame eBay
ranne- ja korvakorut, huivi kirppislöytöjä


Mukavaa kesän odotusta!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Planeettoja


Pääsiäinen lähestyy, keittiöön on ripustettu 60-lukuiset kiemurakuvioiset pääsiäisverhot ja tuotu muutakin keltaista väriä. Keittiön ikkunasta paistaa hetken ajan jo aurinko, juuri ennen laskemistaan. Illan päätähdet ovat kuitenkin etualalla, vai pitäisikö sanoa pääplaneetat. Kirppikseltä, jossa kaikki on kallista ja suuri osa tavarasta huonoa, löytyi yllättäen kokoelmaani pari vanhaa Rörstrandin lautasta, tällä kertaa kuviolla Planet. Valitettavasti en löytänyt tähän mitään tietoa koristeen iästä tai suunnittelijasta, mutta näyttää mielestäni 60-luvulta.

Jotain avaruudellista on mielestäni myös lautasten alla olevassa 50-luvun pikkuliinassa.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Merihenkinen trikoojakku

Tein aikamatkan 80-luvulle ja löysin sieltä, tai no, Hämeenlinnan suurkirpputorilta, merihenkisen trikoojakun Mexxin tuotantoa. Olkatoppaukset olivat pään kokoiset, mutta helposti irrotettavat, joten päätin kokeilla, olisiko tästä euron hintaisesta jotenkin kiehtovasta vaatteesta mihinkään.


Kokosin jakun ympärille aika konservatiivisen asukokonaisuuden, sillä tämä tosiaan on merimiesjakku siinä määrin, että niskassa on Aku Ankka -tyyppinen kauluslipare ja sellaisessa on pöhköä yksityiskohtaa ihan riittävästi yhteen asuun.


Pidän selän yksityiskohdasta, napin korostamista laskoksista vyötäröllä. Oletteko samaa mieltä, että kannatti uhrata euro?

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Päivän nainen

kuva Museovirasto

Kuvassa on Minna Canth nuorena, noin 17-vuotiaana. Hänen syntymäpäivänsä kunniaksi vietetään tänään tasa-arvon päivää. Hopeapeili kehottaa viettämään päivää paitsi leivoskahvein, myös allekirjoittamalla lakialoitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa vastaavaa lakia ei vielä ole voimassa, eikä tämä laki rajoittaisi kenenkään elämäntapaa tai toimeentuloa - se vain mahdollistaisi osalle meistä asian, joka on ollut enemmistön oikeus jo pitkään. Harkitkaa edes!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Bakeliittia

Kirpputorilta, jossa oli muuten kovin vähän ennen 2000-lukua valmistettua tavaraa, löytyi yllättäen nippu vanhoja rannekoruja. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tämän näköiset ovat bakeliittia.


Kolme vasemmanpuoleista ovat kevyesti läpikuultavia. Keltaisten ulkoreunaan on hiottu särmä, vaaleanpunaisessa on aaltomainen kuvio. Kaikissa näkyy marmorimaista kuviota.

Oikeanpuolimmainen oranssinsävyinen on erilaista muovia, mutta sekin vaikuttaa hiottuine kuvioineen vanhalta, vaikka saattaa olla myös vaikkapa matkamuisto jostain. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa tällaisista koruista, kuulisin mielelläni.

kesämekkoja odotellessa...

Edit. Facebookista tulikin nopeasti lisätietoa. Vaaleampien materiaali on ilmeisesti lucitea (onko sille suomenkielistä sanaa?), kaiverrettu voi olla bakeliittia mutta voi olla jotain muutakin.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Elävää historiaa Pelkosenniemeltä

Pelkosenniemen kunnantalolla kannattaa käväistä, sillä eteisessä on hauska sisustusyksityiskohta: peilin kehyksiin on tallennettu arvatenkin 1950-luvulla paikkakunnalla vaikuttaneiden liikeyritysten mainoksia. Tekstauksesta ja designistä vastaa varmasti sama henkilö, sillä tyyli on johdonmukainen.

Jos ei ole juuri käyntiä Pelkosenniemelle, tässä muutama makupala.  En osaa päättää, viehättääkö minua enemmän tekstaus vai kuvitus.









Ajat muuttuvat: Aapajärven kylällä on aikoinaan ollut kaksikin kauppaa. Nykyisin kylällä asuu 29 ihmistä (kerron joskus, miksi tiedän tämän niin tarkasti), palveluja ei taida olla lukuunottamatta bussipysäkkiä.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Minä, Pyhä ja keeppitakki


Takana on taas työviikko Pyhätunturin seudulla. Pukeutumisessa olennaista oli, että vaatteet olivat lämpimät. Uffin alesta kolmella eurolla (!) löytämäni takki, jossa on hihojen päällä vielä keeppi, täytti kriteerit hienosti! Samantapaisia vyöllä solmittavia puoliviittoja on nytkin näkynyt kaupoissa, mutta tämä on oikeasti vanha, hyvää villakangasta, luullakseni 70-luvun lopulta.

Talvessa on hyvät puolensa, mutta olihan mukava pukeutua tänään Turun kaduille käyttäen muitakin kriteereitä kuin lämpimänä pysyminen...

torstai 14. maaliskuuta 2013

Dippipäivä


Dippailu on hyvä harrastus, koska silloin saa esille hienoja astioita jopa koko sarja kerrallaan. Pelikorttikuvioiset muoviset tarjoiluastiat löytyivät pari vuotta sitten asemanpuiston kirppikseltä ja sopivat meille hyvin, koska tässä perheessä pelataan korttia jatkuvasti - nytkin tuolla 8-vuotias pelaa isänsä kanssa venttiä.

Astiat tulivat jo vähän ränsistyneessä, mutta kuitenkin hienossa alkuperäispakkauksessaan. 60-luvulta, vai mitä arvelette?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kesä mielessä?

Tuntuu jo, ettei tämä talvi lopu koskaan! Ennakoivia kesätunnelmia voi nautiskella tästä Saimaan kanavaa esittävästä kuvasta, jossa napapaitainen henkilö ihailee laivaa.

(kuva Lappeenranta-kuvateoksesta, 1973)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Anagrammipeilit


Samasta kirppiksen sälälaatikosta löytyivät sekä IMATRA että MARITA. Tällaisella grafiikalla varustettu matkamuistosälä on ihan tuttua, mutta opin ihan vastikään, että nuo nimipeilit ovat joskus 70-luvulla olleet kova juttu, en ollut aiemmin törmännyt moisiin.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Harlekiiniruutuja

Yhtäkkiä huomasin, että harlekiiniruutukuvio näyttää hyvältä muuallakin kuin lattioissa. Vinoruutu on aika tyypillinen mid century -kuosi, mutta kovin vähän sitä näyttää liikkuvan - tai sitten kaikki harlekiinit napataan heti! Tässä muutama hauska poiminta Etsystä.











lauantai 9. maaliskuuta 2013

Talvi ulkona, kevät sisällä


Ostin narsissiruukun ja asettelin ensimmäiset tiput ja puput olohuoneen ikkunalaudalle. Maisema on talvisempi kuin joulukoristeiden aikaan!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Hopeapeili vierailee Vitosessa

Hyvää naistenpäivää, lukijat sukupuolesta riippumatta!

Moni teistä on kiittänyt hyödyllisiksi Hopeapeilin vinkkipostauksia, joissa pohdin vintagepukeutumista laajemmin kuin oman kenkäkaapin ympäriltä. Nyt ilosanoma leviää uutta kautta, sillä olen saanut uuden yhteistyökumppanin! Lifestylemedia Vitonen julkaisi
ensimmäisen vintagevinkkijuttuni sivuillaan, aiheena vintagen käytön aloittaminen. Käykääpä kurkkaamassa!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kenkähyllystäni: Punaiset

Olen aivan toivoton punaisten kenkien suhteen. Niitä on aika monet - ja monet vieläpä olleet ilonani pitkään, tämä ei ole hetken huumaus. Vanhimmat ovat nämä nahkasaappaat; muistan niiden ostamisen tarkkaan, koska ne ovat erokengät.


Ostin tuolloin, kaksitoista vuotta sitten, vielä vaatteita aika yleisesti uusinakin. Nämä kengät tulivat Aleksi 13:n kevätalesta ja maksoivat silti yli kolmesataa markkaa (markkaa!). Olin vihdoin saanut erotuksi takkuavasta suhteesta ja sitä paitsi rakastunut nykyiseen mieheeni. Mitäpä nainen sellaisessa voimantunnossa tekee muuta kuin ostaa tulipunaiset korkosaappaat! Kärjen ja koron mallista huomaa, että kengät ovat vuosimallia 2001, mutta joskus vielä näistäkin laatupopoista tulee vintagea.

Seuraavat ovat 50-luvulta, minun kokoelmassani vanhimpia sen ajan kenkiä.


Reikäkoristeilla ja napeilla somistetut vähän persikkaan viittaavan punaiset avokkaat ovat kauniit kuin korut, mutta jo niin vanhat ja hauraat, etten uskalla käyttää niitä enää. Suutari on paikannut revenneen nahan tuosta vasemmanpuoleisesta, murtumakohdan erottaa kuvassakin. Saa nähdä, löydänkö enää koskaan tällaisia unelmia muuten kuin netistä isolla rahalla - nämä tulivat vuoden 2003 paikkeilla Porin lähetystorilta, hinta muistaakseni viisi euroa.

Nämä italialaiset kapakkalaulajattaren kengät ovat myös vanhat, veikkaan 70-lukua.


Ne ovat vanhat myös minulla, ajalta ennen poikaani. Yleensä puhun sen puolesta, että leikkipuistoonkin voi mennä korkokengillä ja usein meninkin, mutta en juuri näillä. Kengät on prässätty yhdestä muovipalasta, pohja on järjettömän liukas nulju. Vaikea uskoa, että olen joskus pyöräillyt nämä jalassa! Sisäpohjakin oli pelkkää paljasta ja sileää muovia, kunnes mieheni haki näihin suutarilta vähän miellyttävämmän sisäpohjamateriaalin.

Sitten kruununjalokiveni, Etsystä ostetut kirsikansävyiset 50-luvun avokkaat.


Mitä voin sanoa? Täydelliset - jopa niin hienot, että on vaikea raskia käyttää näitä muuten kuin takuusiisteissä sisäolosuhteissa. Tosin korko on niin kapea, että juhlakengäthän nämä ovat. Punaiset kaunottaret kuuluvat kalleimpiin kenkähankintoihini, hinta taisi olla 80 euroa postikuluineen.

Sitten vaihdetaan vuosikymmentä. Nämä lienevät 70-lukua eli ei ihan tyypillisintä tyyliäni.


Sain sandaalit lahjaksi mieheltäni, joka löysi ne halvalla pieneltä kirppikseltä. En ole vielä edes käyttänyt näitä, koska en keksi, miten ne yhdistäisi (maksimekko tietysti olisi hyvä, mutten harrasta niitä). Ideoita saa tarjota!

Pertti Palmrothin T-remmikengät ovat myös 70-luvulta, mutta ihan eri tyylimaailmasta.


Viininpunainen sävy on armollinen kenkien pikku virheille, jotka onneksi erottuvatkin tarkemmin kuvassa kuin livenä. T-remmi on klassikko, jota aina välillä kaipaan, välillä tällaiset taas ovat pitkiä aikoja käyttämättä.

Muistatteko glitteröintiprojektin? Nekin kengät ovat yhä olemassa.


Glitteröinti oli sikäli epäonninen projekti, että yhden käyttökerran jälkeen näiden kenkien päälle putosi seinähylly (kyllä) ja glitterpinta lohkesi. En ole vieläkään saanut sitä korjatuksi! Ehkä vielä joskus, Mod Podgea on nimittäin jäljellä vielä reilu annos...

Sitten päästään kenkäalan Hyvään Arkeen.


Nämä kirsikanpunaiset ovat minulle hyvät peruskäyttökengät: korkeat muttei liian korkeat, juuri oikean väriset, kauniin muotoiset ja koska ovat uudet, en koe velvollisuudekseni säästellä näitä samalla tavalla kuin joitain oikeasti vanhoja. Kirppikseltä nämäkin ovat tulleet, Äetsän suunnalta, kahdeksalla eurolla.

Eilisen asun kengät näyttävät ilman jalkoja tältä.


Nämä ovat ainoat punaiset mokkakenkäni. Väri hehkuu herkullisesti, ja leikkaus on jännän umpinainen. Ehdottomasti tyylikengät, todennäköisesti ovat uusina olleet kalliit; italialaista tekoa. Tuskin saatan uskoa, että Uffin kolmen euron päivässä oli jäljellä tällaiset namut.

Tässä on toinen hetken mielijohteen hankinta. Minulla oli vartti aikaa kaupungilla tapaamisten välillä, ja tapahtui niin, että ostin kengät.


Nämä ovat enemmän näyttö- kuin käyttökengät. Kerran lähdin ulos nämä jalassa ja ne hiersivät niin, että lopulta kävelin paljain jaloin (onneksi oli lämmin kesäilta). Niitä rakkoja en heti unohda. Tilaisuuksissa, joissa ei juuri tarvitse kävellä, kengät toimivat paremmin... eli nämä ovat kotibileasusteet.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Näitä ei ole Hopeapeilissä ennen nähty!


Nokian Kodikkaat, kirppislöydöt pitkän ajan takaa, lämmittävät nytkin poloisia varpaitani työpöydän alla. Näitä kutsutaan myös leppäkerttukengiksi, erotukseksi turkissomisteisista tohveleistani, jotka ovat kutsumanimeltään sopulit. Valitettavasti Kodikkaat painavat paljon, kumipohja on järeä.