torstai 31. tammikuuta 2013

Kenkähyllystäni: Kaksivärisiä

Aloitan uuden sarjan, joka on suunnattu erityisesti kenkäfriikille osalle Hopeapeilin lukijoista. Kenkähyllystäni-sarja esittelee omia aarteitani sieltä sadan parin joukosta, teemoiteltuna muutaman kenkäparin kokonaisuuksiksi. Ensimmäisinä esiin pääsevät kaksiväriset avokkaat.

Kaksiväriset ovat mielestäni arkikenkiä ja kevät/kesäkenkiä. Vaalea väri on kaikissa se vallitseva, tummempi on somisteena. Monissa on käytetty punosta, joka viittaa kesään - kenkiin on vähän niin kuin asennettu tuuletus. Nämä Sisilian-matkakenkäni (joita muuten en lopulta käyttänyt siellä paljon) ovat hyvä esimerkki hellekengistä, jotka silti ovat etiketin mukaisesti peittävät.


Kengät ovat kotimaiset, El-la Trip -merkkiset. Konjakinruskeita nahkasomisteita reunustavat reikäkoristeet. Hyvin elegantit, mutta samalla helposti käytettävät kengät, jalassa mukavat ja tasapainoiset.

Seuraavat ovat vaikeammat, koska materiaali on valkoista mokkaa, joka tahraantuu pienestäkin hipaisusta.


"Hand crafted by D'Amico, Fine Feminine Footwear", lukee sisäpohjassa. Kenkä on kapean mallinen, ehkä joku on poistanut koristenauhat edestä juuri saadakseen lestiin tilaa. Ajattelin palauttaa ne ja samalla pinnoittaa mokan niin, että uskallan käyttääkin näitä kaunokaisia.

Seuraava pari on uudempaa, oletettavasti 80-luvun mallia.


Työn laatu ei ole priimaa, nämä ovat halvemmalla tehdyt kuin vanhemmat painokset. Kuitenkin punos on ihan oikeaa, ei painettua kuviota, ja kengät ovat ehjät, vaikka liimaus vähän kurkistelee. Annan sen anteeksi, koska kengät ovat räväkät ja maksoivat euron.

Harmaanbeige-ruskeat ovat aivan ihanat minirusetteineen, mutta kunnoltaan kärsineet.


Näiden merkki on kotimainen Viva - "kultamitali Suomen Messuilla 1936"! - mutta pohjassa lukee myös "Modellista Ella Manzini Italia". Pitäisikö päätellä, että muotoilutyötä on ostettu Italiasta? Näiden ongelma on nahan kuivahtaminen; ensimmäisellä käyttökerralla syntyi kuvassakin näkyvä repeämä. Eräs suutari jo otti kantaa, että nämä joutaisivat roskikseen; nahka ei kestä käyttöä. Päällystin nämä hyvälaatuisella vintaasikelpoisella kenkärasvalla (merkkiä en muista) ja jätin vaikuttamaan, mutta nyt kengät ovat tahmeat enkä uskalla kokeilla, kestäisikö nahka vielä. Repeämä on korjaamatta. Seuraava etappi voisi olla pinnan kiillotus ja toisen suutarin mielipiteen hakeminen, sillä ei tällaisia voi roskiin heittää, eihän?

Matalissa valkomustissa on aavistus teinityyliä, ehkä koron mataluuden ja kärjen suippouden korostumisen takia.


Merkki näissä on Evita. Kulumajälkeä on, mutta valkoinen kenkämaali auttaisi. Näitä en ole vielä koskaan käyttänyt, kuuluvat viime kesän legendaarisiin Myllykosken löytöihin.

Viimeisenä jo kauan minulla olleet Desirée Luxukset.


Näiden jippo on rei'ityksen väliin punottu nahkasuikale. Tummanruskeat somisteet ovat kiiltonahkaa. Kunto on lähellä täydellistä, näitä voisi ulkoiluttaa useamminkin.

Kesäasusteiden katselu on keino lievittää sitä tuskaa, jonka aiheuttavat räntäinen keli ja lähes olematon päivänvalo. Helmikuu tuo toivon mukaan jotain parempaa. Neljän viikon kuluttuahan on jo virallisesti kevät.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lisää syitä viedä ompelukone korjattavaksi


Posti toi tällaisia. Ringier-lehdissä ei valitettavasti ole kaavoja jäljellä, mutta onpa tyylikäs rouva kuvattu tuohon sinitaustaiseen kansikuvaan! Sitten kun lopulta saan sen ompelukoneeni, voisin muita kaavoja soveltaen tekaista tulppaanihameen tai pari sekä niiden kanssa käytettäväksi tuollaisen uskalletusti uurretun puseron...

Sorja-kaavoja alkaa olla niin paljon, että haluaisin järjestää kokoelmani kauniisti ja näppärästi sen sijaan, että ne nyt ovat tungettuina käsityölipaston sopiviin koloihin. Miten te muut ompeluharrastajat säilytätte kaavojanne?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Talvista kotimaista salonkimuotia, 1948

Tammikuussa 1948 esitteli Eeva-lehti Naistoimittajien kerhon järjestämää "muotinäyttelyä", johon kovista ajoista huolimatta osallistuivat kaikki tärkeät suomalaiset muotitalot: La Robe, Ika, Salon Ståhlberg, Atelier Söderlind, Hjördis Melén, La femme Chic ja Ina Rosenberg.


Pula-aika näkyy huonossa paperin ja painojäljen laadussa; kuvat ovat pieniä ja suttuisia, yllä ovat numerossa seitsemän Salon Ståhlbergin valkoinen moarée-iltapuku ja kahdeksikossa Söderlindin lila puku tummemmin samettisomistein. Paremmin lehdestä erottuvat muotipiirrokset, joista näkee, että peplum-tyyli todella on voimissaan. Tämä on sitä 40-lukua, joka minuun eniten vetoaa.


Lantio korostuu etenkin asussa 1, joka on La Roben suunnittelema musta kävelypuku. Tuollaisen jakun kun joskus saisi! Kakkosessa, Söderlindin samettipuvussa, lantiolla on drapeerausta; huomatkaa painovoimaa uhmaava hatun asento. Kolmosessa esitetään Ikan tiilenruskea puku, jossa takin helmassa on mustaa kettua. Pidän kauluksen tyylistä kovasti.

Olen viime aikoina katsellut taas 40-luvun kenkiäkin sillä silmällä. Näitä olin jo klikkaamassa ostoskoriin, kun tajusin kuvauksesta, että ovat varmaan sittenkin liian isot. 40-kokoisten kannattaa harkita:


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kiva ompelukirja ja pikkulöytöjä

Flunssa iski loppuviikon Helsingin-matkan aikana, mutta jaksoin yhden kirpputorikäynninkin. Hakaniemen Fida on tunnettu hyvästä vintagepitoisuudestaan, eikä se tälläkään kerralla pettänyt.


Pienet juhlavat asusteet maksoivat 2,50-3,50 e/kpl, eli kirpputorihinnoiksi kalliinpuoleista, mutta kun värit ja tyylit osuvat kohdalleen, suorastaan edullista. Löytyi myös musta taftimekko 40-50-lukujen vaihteesta - niin vanha, ettei vetoketjua ole, vaan sivuhalkiossa on nepparit. Se vaatii hieman hellää hoivaa, joten pääsee esittelyyn myöhemmin.

Naapuri, joka ymmärtää ja arvostaa vintagejuttuja, toi jo kauan sitten lainaan tällaisen kirjan, isosiskonsa vanhan. Me teemme sen itse -ompeluoppaan ensipainos on julkaistu Ruotsissa vuonna 1959.


Äiti, oletko sä tuon ikäinen, ihmetteli poikani kirjan nimeä. Omasta teini-iästä on tosiaan jo aikaa, mutta osa kaavoista käy aikuiseenkin makuun. Suurin koko kirjan kaavoissa on tosin vintage 42, vyötärönympärys 68 senttiä, joten pieni muokkaus on paikallaan ennen kankaiden leikkaamista.

Esimerkiksi tällaista shelf bust -tyylistä puvun yläosan kaavaa olen etsinyt Etsyä myöten, ja tässä se on tarjolla ihan ilmaiseksi. Kaapissa odottaa kesää ja ompelukoneen korjausta eräskin turkoosi kukkaviskoosi, joka olisi enemmän kuin omiaan tähän pukuun.


Myös tämä cocktail-puku on kiva. Kirjan esittelytekstin mukaan "hame on malliltaan hieman erikoinen ja veikeä ja sopii parhaiten vanhemmille vuosiluokille, jotka alkavat omasta mielestään olla miltei aikuisia - ainakin juhlissa."


Me teemme sen itse -kirjan suomalainen painos on vuodelta 1960. En ole nähnyt tätä kirjaa divareissa tai kirppiksillä, mutta onnekas saattaa vielä löytää sen kirjaston varastokokoelmasta.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Taiteilijan näkemys


Tältä näyttää kotonamme kuvittaja Maija Louekarin näkemyksen mukaan; voi kunpa omistaisinkin tuollaisen Finelin sydänkulhon! Tavarasuhdeaiheinen juttuni ilmestyi pari päivää sitten Divaanissa 2/2013.

torstai 24. tammikuuta 2013

Vihreä ruutu


Työasu, jolla on tarkoitus selvitä loppuviikon julkkarijuhlista, tyylikkään ihmisen haastattelusta ja ammattiyhdistyksen hallituksen kokouksesta. Onnistunko?

hame Varissuon Työttömät ry:n kirppis
pusero Stadsmission, Tukholma
kengät UFF kauan sitten
sukkahousut Lindex

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Takkien linjoja, 1953


Pallaskappa-mainos vuodelta 1953 antaa hyvän kuvan talvitakkimuodista tuona aikana. Pääkuvan takki, "Liisa", on aivan hurmaava, ja "Tuulikinkin" ottaisin koska tahansa. Sitten kun rikastun, menen tämän mainoskuvan kanssa osaavalle ompelijalle!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Minni Hiiri toimistossa


Päivän palaveriasuksi valitsin kotelomekon ja minnihiirikuosisen rusettikauluspaidan. Käytännön syistä lisäsin vielä neuletakin ja vaihdoin kengiksi talvisaappaat, ei voi muutakaan. Kaikki asun osat on nähty täällä ennenkin - paita on vanha Etsy-ostos ja mekko löytyi kesällä myllykoskelaiselta kirppikseltä, nähty aiemmin ainakin täällä.


(olisi kyllä hauska käyttää välillä ulkonakin muita kenkiä kuin saappaita!)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Vintage-pukukurssi Turussa

Välillä törmää niin hauskoihin historian elävöittämisen ideoihin, ettei tosikaan! Turussa Kuralan Kylämäen kokeiluverstaalla alkaa vintage-pukuompelukurssi, jossa toteutetaan aitojen vanhojen kaavojen perusteella 1950-luvun tyylinen puku. Tarttukaa ihmeessä tilaisuuteen, jos ompelu kiinnostaa, mutta ohjaus olisi tarpeen! Kurssi alkaa ensi viikon maanantaina eli 28.1., mutta jo tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä, tarkemmat tiedot löytyvät ylläolevan linkin takaa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pitsikäsine


"Nykyaikaisen soma tyttötyyppi on filmitähti Jean Peters", kertoi Eevan kansi maaliskuussa 1953. Tässä postauksessa piti itse asiassa olla jotain aivan muuta, mutta ompelukoneeni hajosi eilen illalla eikä siitä selvitä ilman keikkaa huoltoon ja sitten kamerasta loppui akku väärällä hetkellä. Elämä yllättää, ja tämähän on hieno, erikoinenkin kansiposeeraus - pidän sekä käsineestä että yksinkertaisesta ballerinanutturasta. Puhumattakaan fuksianpinkistä taustaväristä!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Jotain talveen, jotain kesään

Eilinen kylmän päivän kirppisreissu tuotti muutaman hauskan jutun.

Jäänsinistä pitsikangasta, kolmen metrin pala eurolla. Tästä tulee kesäksi mekko, tiedänkin jo suurin piirtein millainen, mutta vielä en sentään ala ommella kesäksi.


Niin ikään kesäksi sitruunaa ja oliivia hellemekossa 60-luvun alusta.


Ja yritys tarttua rumat villapaidat -trendiin, vaikka ei tämä oikeastaan ruma ole. Koristeet ovat pikemminkin sirot ja harmoniset - vaikka koristeiksikin aika, no, koristeelliset. Runsaat.



Pakkasta oli Turussa eilen 21 astetta. Se tekee naamasta punaisen, hatun silmille valuvuudesta hyvän ominaisuuden ja takista kireän, kun neuletakkeja tarvitaan kaksi kappaletta. Mutta aurinko paistoi!


torstai 17. tammikuuta 2013

Diner-tuoli


Tällainen metallijalkainen pikkutuoli löytyi talon roskiksesta. Lienee jonkinlainen työtuoli, mutta väri tuo mieleen vanhanaikaisen dinerin - ainakin näin ruutulattiaa vasten. Emme vielä tiedä, jääkö tuoli meille, koska sille ei ole kunnollista paikkaa.

Sisustusmuutos tämäkin: lehtitelineessä olevia lehtiä ei luettu juuri koskaan, joten vaihdoin lehtien tilalle tarjottimia. Avotakan vintagenumero pääsi kaveriksi, koska sen kannessa on vanhan kodin makuuhuoneesta tuttu Kiurujen yö -tapetti.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tunnustus ja tunnustuksia

Sain Anneaulikilta Beautiful Blogger -palkinnon, jossa on ideana tunnustaa seitsemän asiaa. Kiitos Anneaulikki! Siitä onkin aikaa, kun Hopeapeiliä viimeksi on muistettu tunnustuksella! Mutta katsotaanpa, mitä pimeitä salaisuuksia täältä tällä kertaa löytyykään…

1. Olen käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2011.
2. Pidän maksalaatikosta ja lauantaimakkarasta. Kai se tällaiselle vintagetyypille sopiikin.
3. Teen usein töitä yöpaidassa ja aamutakissa. Voi hyvin olla, että viihtyisin sellaisessa aikuisten potkupuvussa, jollaisia nyt myydään.
4. Olen säästänyt morsiuspukuani siltä varalta, että tarvitsen joskus pitkää iltapukua. Painan ainakin kymmenen kiloa enemmän kuin häissäni, joten voisin suosiolla luovuttaa.
5. Asioita, joita en aio kokeilla uudelleen: rakennekynnet, Särkänniemen Viikinkilaiva, säilykelohi, kirjallisuustieteellisen tutkimuksen teko, ohjattu ryhmäliikunta.
6. En osaa lausua r-kirjainta.
7. Tunnustan, etten ole viime aikoina ehtinyt lukea blogeja ollenkaan siinä määrin, että olisin löytänyt seitsemää uutta suosikkia palkittavaksi. Tämä on harmi, koska tiedän, että huolellisesti etsimällä löytäisin varmasti kiintoisia vanhan romun ympärillä tavalla tai toisella pyöriviä blogeja. Siksi en jaa tätä tunnustusta nyt eteenpäin, mutta kuulisin mielelläni suosituksia vintagehenkisistä blogeista – kuten aina muulloinkin!

Ps. Tajusin Ninnun ansiosta, ettei Almedahlsin herttaisten Linnelinjen-keittiöpyyhkeiden takia tarvitsekaan matkustaa Tukholmaan. Niitä saa täältä. Uustuotannossa on myös oma suosikkini Svampfamiljen! Pitää keksiä ennen kevään tuloa uusi tekosyy reissuun... jos rahaa pyyheostosten jälkeen jää.

(kuva almedahls.se)

tiistai 15. tammikuuta 2013

Esiliinoja 1960-luvun alusta


Joskus ennen joulua löysin kirppikseltä pienen nipun käyttämättömiä 1950-60-luvun ompelukaavoja, mikä on paitsi aina hauskaa, myös aina vain harvinaisempaa. Mukana oli muutama ranta-asu, joihin palaan varmasti loppukeväällä, ja tämä esiliinakokoelma, kampauksista päätellen noin vuodelta 1963.

Oma suosikkini on siniraitakoristeltu arkinen, mutta tyylikäs essu. Mikä on sinun suosikkisi?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tupakkamainos, 1948


Nykynäkökulmasta poliittisesti varsin epäkorrekti mainos tämä Rettigin Eevassa 1/1948 julkaisema.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Pilkkuhame ja rusetti

Aavistukseni piti paikkansa, ompeluinto jatkui. Nyt neulan alle pääsi pilkullinen hiukan joustava polyesterkangas, olisikohan jonkinlainen crimplene. Sen kanssa kävi klassisesti - piti tulla mekko, tulikin hame, kun arvioin määrän päin seiniä. Sain kuitenkin kokeiltua Gertien ompelukirjan kotelomekon kaavaa edes puoliksi.


Kangas maksoi viisikymmentä senttiä jollain kirppiksellä. Harmi kyllä osoittautui, että se ei ole paras mahdollinen kotelohameen materiaali - emme onnistuneet pyydystämään hametta rypyttömänä yhteenkään kuvaan. Lisäksi vaalea kangas kuultaa läpi, ja jopa alushameen helma, jossa on vaalea neutraali väri eikä pitsejä tai röyhelöä, erottuu. Hame on kuitenkin sekä söpö että mukava päällä, joten idea on kehittelemisen arvoinen, ja tätäkin versiota aion käyttää kotivaatteena. Yleensä vieroksumani collegekangas voisi olla parempi vaihtoehto.

Rusetti löytyi tilpehöörilaatikosta, kun etsin vetoketjua. Värit sopivat toisiinsa, ja vaalea niukkalinjainen vaate tuntui muutenkin kaipaavan juuri tällaista yksityiskohtaa.

(piti ensin poistaa tuo telkkari taustalta, mutta sehän on oikeastaan aika hieno)

Ostin pari tällaista aikoja sitten kirppikseltä ajatellen, että ruseteille on aina käyttöä. Materiaalista päätellen rusetti on ollut joskus hatun koristeena. Nyt pitäisi vielä keksiä, miten nuo nauhanpäät päätellään siististi.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ysäripaidan uudistus


Muistatteko 90-luvulta tällaiset paidat? Lycraisa trikoosametti, pintaanuoleva leikkaus ja valitettavan tiukka, epämukava ja epäpukeva kilpikonnakaulus. Olen viime aikoina alkanut huomata ne uudelleen - trikoosametti on ihan vintagekelpoinen materiaali ja mukava päälläkin - mutta kilpparikaulus on paha este.

Päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos korkean kauluksen yksinkertaisesti leikkaa pois ja muotoilee kaula-aukon uudelleen. Ihan hyvää tapahtui.


Puin paidan ylleni ja merkkasin kohdan, johon halusin kaula-aukon yltävän. Sitten vain vapaalla kädellä sweetheart-pääntien muotoilua; toki kannattaa tarkistaa, että lopputulos on suurin piirtein symmetrinen olkasaumojen pituudessa ja kaula-aukon kulmien kohdalla. Päärmäsin kaula-aukon reunan käsin, sillä liukas ja venyvä trikoosametti on vaikea ommeltava ja symmetriasta olisi ollut turha haaveillakaan.

Leopardipaidan uuteen tulemiseen meni aikaa alle puoli tuntia. Nyt tuntuu myös, että kiinnostusta olisi taas pitempiinkin ompeluprojekteihin; viimeksi olen ommellut Hopeapeilin arkistojen mukaan lokakuussa. Materiaaleja ja kaavojakin olisi valmiina. Ehkä jo tänä viikonloppuna!

torstai 10. tammikuuta 2013

Talvikukkia


Violetti on talviväri. Käytän sitä kesällä korkeintaan tehostevärinä, mutta talveen se sopii vaikka kukkakuosissa. Kukat voivat tammikuussa olla vähän kaukaa haettu juttu, mutta tämä poimutellun ja kellohameen yhdistelmä on tukevaa puuvillaa, jämpti ja pitsillä päärmätty, ei mikään kesätuulen liehuteltavaksi tarkoitettu hamonen.

Löysin sekä trikoopaidan että Tirol-osastolle merkityn kellohameen Uffin kolmen euron päivästä. Hameessa on leveä kuminauhavyötärö, mutta koska miellän kuminauhavyötäröt lähinnä lasten pukeutumiseen kuuluviksi, piilotin sen mustan patellan alle. Kuminauhaa sekin on, mutta puetumman tuntuisesti.

On ollut vaikea viikko syistä, jotka eivät mitenkään liity tähän blogiin. Mutta oli hauska saada postissa yllärinä ystävältä polymeerinen majava ja itse askarreltu kortti, jonka puhekuplateksti kuinka ollakaan sattumalta liittyy erääseen parin viikon päästä julkaistavaan työhöni.


Lounaaksi oli blogipastaa, joka osoittautui sottaiseksi kuvattavaksi, mutta etteköhän muutenkin ole nähneet sen tarpeeksi monta kertaa. Sen sijaan näytän, että espresson kanssa on tarjolla vielä runsaasti jouluksi leivottuja cantuccineja. Yksikin tällainen keksi riittäisi pelastamaan päivän.



Hyviä kahvihetkiä itsekullekin!