lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kenkätanssi





kengät DinSko, vihreät kevättalvella toiveikkaana, pinkit kesäalesta juhannuksen jälkeen

perjantai 29. kesäkuuta 2012

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

hello sailor

Minulla on pilkulliset korkokengät!


Yritin ostaa näitä kenkiä Skopunktenista jo keväällä. Silloin oma kokoni puuttui. Olin kohtalaisen kiukkuinen asiasta, koska sekä pienempää että suurempaa kokoa oli vaikka kuinka monta kappaletta! Yritin teeskennellä, että kokoa pienemmät olisivat ihan hyvät, mutta eivät ne olleet ja palautin ne. Ja nyt (palatessani itse asiassa yhdestä toisesta kenkäkaupasta kassi kädessäni, niin noloa kuin se onkin) niitä oli tullut lisää ja myös minun koossani. Come to mama!

Olen muuten ruskettunut niin paljon, että en omasta mielestäni näytä itseltäni kuvissa. Joko Välimeren aurinko on niin kova, ettei edes suojakerroin 50 auta, tai olen sittenkin joskus unohtanut aurinkovoiteen. Mutta rusketuksen hyvä puoli on, että silloin voi käyttää vaalean vaniljankeltaista (vai voinkeltaista?) brodeerattua mekkoa, jonka väri ei sovi kalpeaan talvi-ihoon ollenkaan.


Näiden kenkien kanssa pitäisi tietysti olla merihenkinen asu, mutta se osasto ei ikinä ole ollut minulle kovin läheinen. Ehkä kengistä tulee inspiraatio?

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kaksinkertainen onni

Kerrankin, kerrankin minulla kävi arvonnassa tuuri! Posti toi tänään terveisiä Caseylta, jonka ihanan ompelublogin arvonnassa minulla tärppäsi muutama viikko sitten.


Thank you very much, Casey! I think I'll use the plaid fabric in the photo and sew myself a short-sleeved dress for the autumn.

Ja se toinen onnekas hetki. Oletteko koskaan kaivaneet kirpputorin ilmaislaaria, jossa näyttää olevan vain nyppyyntyneitä neuleita ja virttyneitä trikoita, ja nähneet, että esiin pilkistää kiinnostavan valko-vihreäpilkullisen kankaan kulma? Luulleet, että se pitkulainen on huivi, alkaneet vetää sitä esiin ja... tadaa, todenneet, että se on huivikauluksisen vintage-jakun huivin toinen pää? Kaivaneet vähän lisää, löytäneet lisää vihreäpilkullista ja... tadaa, siellä on jakkuun kuuluva mekko!

Jottei kaikki olisi liian täydellistä, minun pitää vielä muokata mekkoa ennen kuin esittelen sen täällä. Löytö pääsi kuitenkin heti vuoden parhaiden joukkoon, etenkin oivan hinta-laatusuhteensa vuoksi. Kuulette siitä vielä lisää!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kultaa ja vihreää

...varsinkin sitä vihreää, kun maisemakin lasketaan. Kaunis vanha portti ja lähes umpeen kasvanut pihapiiri sijaitsevat Raisiossa.


Finn-Karelian mekko on kahden euron löytö Varissuon työttömien yhdistyksen kirppikseltä; taas hyvä esimerkki siitä, miten 70-luvulla matkittiin 40-lukua - ja kengäthän ovat DinSkon vuoden 2012 40-lukua matkiva malli! Mekko on polyesteria, mutta raapimatonta lajia, onneksi. Mietin kauluksen muuttamista, tuntuu että noin korkealle nouseva yläosa ei ole ehkä se pukevin, mutta saa nähdä. Kesällä on muutakin tekemistä kuin ompelukoneella istuminen. Ehkä jo ensi kesäksi?

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Sisilia


En yleensä kauheasti välitä autoista, mutta vihanneskauppiaan kolmipyöräinen, valkosipulein koristeltu auto kertoo ehkä jotain siitä, miksi halusin lomalle juuri Italiaan. Ainakin sydämeni sykähti siihen malliin, kun näin sen Cefalún vanhan keskustan kapealla kadulla, myyntineuvottelut käynnissä taustalla. Niin söpöä! Romanttista suorastaan! Kaiken kaikkiaan Italiassa on vahvaa vintagesävyä: aluksi mietin lomaa Caprilla, mutta luovuin ajatuksesta, koska saari on kuulemma nykyisin sikamaisen kallis ja ylikansoitettu.

Sisilian pohjoisrannikolla sijaitseva Cefalú on 400-luvulla perustettu pikkukaupunki vuoren kainalossa ja meren kyljessä. Sillä on järkyttävän kaunis siluetti, kliseisenviehko keskiaikainen keskusta kapeine kujineen ja koristeellisine parvekkeineen ja rantana kuunsirpin muotoinen parin kilometrin pituinen hiekkaranta. Ei ihme, että paikka ympäristöineen kuuluu Unescon maailmanperintölistalle; se on myös osa viereisten Madonien vuorten luonnonpuistoa.

Melkein postikortilta se näyttää tässäkin, hotellihuoneemme parvekkeelta ilta-auringossa otetussa kuvassa, josta en sensuroinut sähköjohtoa enkä matkailuautoja.


Hotelli oli valkoinen, parvekkeet ja ovet turkooseja. Rannalle pääsi ilman kenkiä, matkaa oli vain kadun yli. Viisimetrisessä kaislikossa parvekkeen alla sirittivät kaskaat. Matka sinänsä oli tavallinen pakettimatka ilman  kummempia finessejä - halusin työteliään talven ja kevään jälkeen loman, jolla ei tarvitse tiskata kertaakaan eikä pohtia liikoja eikä olla kriittinen. Eikä tarvinnut.

Ensimmäinen uusi italian sana, jonka opin reissulla, oli lungomare, rantakatu.



Lungomarella paikalliset ajelivat skoottereillaan, kävelivät iltakävelyillä, pussailivat, parveilivat rannoilla (Cefalú on niin lähellä Palermoa, että sieltäkin tullaan kaupunkiin rantailemaan); kaupustelijat myivät hattuja, helyjä ja huiveja. Tosin ei ihan meidän kulmillamme, majailimme rauhallisessa päässä kymmenen minuutin kävelyn päässä keskustasta. Siellä asui vain lenkkimakkaran kokoinen lisko sähkökaapin alla.

Vanhan keskustan rantaan on rakennettu ravintoloita joka ainoaan taloon, johon se vain on onnistunut. Söimme lounasta pikkuisella terassilla, joka on kuvassa keskellä olevan ison holvikaaren vasemmalla puolella.


Yksi kivoimmista lounaista nautittiin seuraavassa kuvassa näkyvällä kujalla, tuomiokirkon aukiolta lähtevällä Via Mandraliscalla. Kujalla sijaitsee myös kaupungin ainoa museo, laajat biologiset ja taidekokoelmansa säätiöineen maailmaa kiertäneen aatelismiehen perustama Museo Mandralisca; simpukkakokoelma oli erityisen vaikuttava.


Ihan museon läheltä löytyi pieni nuorten miesten pitämä kuppila, jossa kolme ihmistä söi ja joi mainion peruslounaan (ruoiksi pastaa tai risottoa, juomiksi viiniä tai Fantaa plus kattaus) 22 eurolla. En voi kuin suositella! Muutenkin ruoan taso nousi ja hintataso laski heti siirryttäessä pääkadulta hiukankin syrjään.


Tuomiokirkko oli tyyliltään jännästi arabivaikutteinen. Sisilia on joskus aikanaan ollut arabien hallinnassa, mikä edelleen näkyy arkkitehtuurissa ja myös ruokakulttuurissa, jossa esimerkiksi kuskus on perusjuttuja.



(pojan ottama asukuva katedraalin portailla)


Vuoren nimi on La Rocca, ja sille saattoi kiivetä. Kaupunki on kerran historiansa aikana - olikohan 1100-luvulla - muutettu jatkuvien sotien vuoksi ylös vuorelle, ja siellä on vanhan linnoituksen rauniot. Korkeanpaikankammoisena en itse uskaltanut ylös asti, mutta mies, poika ja kamera onneksi uskalsivat.



Toisenlaisiakin Sisilioita ehti viikossa löytyä. Ihastuin kovasti Castelbuonon pieneen vuoristokaupunkiin, jossa myytiin sietämättömän hyvää mustan sian lihasta valmistettua makkaraa ja johon joku ylhäisösuku oli rakennuttanut vuosisatoja sitten valtavan linnan asuinpaikakseen vailla puolustustarkoitusta; torneja oli käytetty ilmeisesti peltotyöläisten vahtimiseen. Linnassa oli taidokkain marmoriveistoksin yltäkylläisesti koristeltu sukukappeli sekä taidemuseo, johon mieheni pistäytyi muutamaksi minuutiksi - siellä oli hieno kokoelma 60-70-lukujen poliittista taidetta, varsin yllättävässä ympäristössä!

Isnellon kaupunki oli vielä pienempi ja vielä korkeammalla. Sunnuntaina puoliltapäivin kylässä ei juuri näkynyt elämää; Castelbuonossa sentään oli tori, jossa papat saattoivat istua rupattelemassa, täältä ei oikein sellaista löytynyt. Kyläbaarin baarimikko oli hutikassa ja tupakoi Vietato fumare -kylttinsä alla. (Oluessa ei ollut silti vikaa.) Kivitalojen välissä mutkitteli parin metrin levyisiä katuja ja jopa pieniä tunneleita. Vanha mamma vintagemekossa (!) käveli vastaan, hymyili ja sanoi buongiorno. Joidenkin puutarhojen pääasiallinen kasvi oli kaktuslaji, jonka hedelmiä voi käyttää ruoaksi. Tunsin olevani ulkomailla. (Tästä viehkosta paikasta ei valitettavasti ole kuvia, koska kameran muistikortti oli poissa paikaltaan.)

Eräänä aamuna nousimme junaan ja ajoimme Palermoon. Se oli kiinnostava kaupunki, jonka tutkiminen jäi väistämättä vajaaksi, koska oli kuuma ja seurueessa kaksi alakoululaista, joita ei varsinaisesti kiinnostanut kävellä katselemassa taloja. Mutta ne talot, niitä kannatti katsella. Palermo on samaan aikaan rähjäinen ja loistokas. En ole nähnyt ehkä koskaan suurempaa tai ainakin suuremmalla rahalla tehdyn näköistä kirkkoa kuin Palermon katedraali, jonka museossa on uskomattomia kirkollisia jalokivi- ja kulta-aarteita ja kellarissa krypta, jossa lepäsi mahtavia piispoja tuhannen vuoden ajalta.



Palermo on barokkikaupunki, josta löytyy lukuisten kirkkojen lisäksi myös vanha moskeija ja ilmeisesti ghetto, ainakin kadunnimet olivat tietyllä alueella myös heprealaisin ja arabialaisin kirjaimin. Nykyaikaa edusti merkkiputiikkien lisäksi pieni Chinatown! Palermo kärsi pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, eikä sen keskustaa vieläkään ole kokonaan korjattu. Osassa koristeellisista vanhoista taloista kasvoi kirjaimellisesti kukkasia seinänraoista.


Kävimme myös katsomassa Sisilian pakolliset, Etnan ja Taorminan. Etnan laavavirtojen muovaamat kuunmaisemat ovat kummalliset ja vaikuttavat, ja etenkin seitsenvuotiaasta oli mahtavaa kiivetä tulivuoren kraateriin (Etnalla on niitä kolmesataa, suurin osa sammuneita ja vaarattomia). Jyrkällä vuorenrinteellä sijaitseva Taormina taas on henkeäsalpaavan kaunis, mutta voi sitä turistikarjan määrää! Olimme toki itse osa sitä, mutta silti oli surkeaa juosta eräs maailman klassisimmista lomakaupungeista nopeasti läpi, jättää amfiteatteri käymättä koska aikaa jäi vain viisi minuuttia ennen rynnistystä sukkulabussille, joka tupaten täyteen ahdettuna vei pari kerrosta alemmas parkkipaikalle, josta bussi oli jo lähtemässä pois toisten alta. Tosin joimme iltapäiväjuomat lähes tyhjällä ravintolaterassilla, josta oli ehkä kolmensadan metrin vaiheittainen pudotus alhaalla siintävään merenrantaan ja jota köynnöskasvit miellyttävästi varjostivat 35 asteen helteessä. Sen hetken valitettavasti nollasivat ne busseihin tungeksivat ranskalaiset eläkeläiset ja muut kanssamatkailijat.


Ymmärrän kyllä, miksi kaikki haluavat Taorminassa käydä, tämäkin piazza on niin nätti että sattuu.

Ja vielä yksi asia. Oleanteri.


Oleanterit ovat puita, joita Sisiliassa yleisesti käytetään pensasaitoina ja sen sellaisina. Juuri kesäkuun puolimaissa ne kukkivat valkoisina, pinkkeinä ja fuksianpunaisina. Kaunista.


Ja pin up -symboliarvoisen kirsikan myötä päätän tämän nyt jo liian pitkän reportaasini lomalta, jolta palattua vehreä ja vihreä kotimaakin näytti taas uudella tavalla kauniilta. Hyvää juhannusta!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kotona taas



Näistä maisemista ja ajastetuista päivityksistä palataan pikkuhiljaa arkeen. Matkamme suuntautui Sisilian Cefalúun, sisälsi toivotusti meren ja vuoren yhdistelmää, hyvää ruokaa ja henkeäsalpaavaa kauneutta. Kerron lisää, kun ehditään vähän rauhoittua reissusta.

Ja tuliko kotiin kanssamme kiloittain kenkiä, mekkoja ja laukkuja?


No ei! Olenko koskaan tullut maininneeksi, että olen suuren luokan herkkusuu?

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Mini ja mikro

Nämä Eevan muotikuvat vuodelta 1967 lienevät aikanaan olleet räväköitä, vaikka verrattuna vaikkapa tämän kesän sortsimuotiin helmat ovat lähes rouvamittaisia.



Tykkään keltaisesta hattu-sukkisasusta kovasti. Mikä on sinun suosikkisi?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pari kivaa pientä

Kirpputorilöytöjä, joista ei ehkä iloitsisi kovin moni muu.


50-luvun pussukka, kooltaan meikkilaukun ja kukkaron puolivälistä. Turun Kirkkotien Ekotorilta, 40 senttiä.

Tämä on se, jota ehkä kukaan, kukaan muu ei olisi poiminut mukaan. Mutta minä ilahduin siitä kovasti.


Sata ruokaa tähteistä häviää tälle 150 reseptillä! Mutta jännittävää, miten Yhdysvalloissa 1970-luvulla painettu pieni keittokirjanen päätyy turkulaiselle Lähimmäisen kirpputorille.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Mekkoja vanhoissa kesäkuvissa

Retrobot on tehnyt kivoja käyntikortteja vanhoista valokuvista, kuulemma aikoinaan osto- ja myyntiliikkeestä isona satsina ostetuista. Sain ottaa monta, otin kaksi. Niissä on tyttöjä, mekkoja ja kesä.



Pidän erityisesti alakuvan vasemmanpuoleisesta terein koristellusta mekosta! Tytöt ihanine viskooseineen ovat varmasti 50-luvulta, mutta auton rekisterikilvestä päätellen ei Suomesta. Kesä kuitenkin on, aurinko paistaa, mekot ovat sieviä ja mieli hyvä. Siihen pyritään!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kangaskauppojen antia, 1962 ja 1964

Poimin kangaskauppojen kevätmainoksia Sorjat Pukimet -lehdestä 2/1962. Tykkään tässä ensimmäisessä kuvassa paitsi pilkuista, myös niukan jakun ja käsineiden yhdistelmästä.


Opin jokin aika sitten, että Lassila & Tikanoja on joskus valmistanut Elette-merkkisiä sukkia; näköjään myös Tikano-kankaita:


Keskon kesäkangas oli pikkukukkakuvioinen. Tätä lienee myyty tuhansia metrejä.


Villatehtaat vetosivat mainoksessaan arvokkuuteen ja suuriin muotitaloihin.


Bonuksena vielä PMK:n puuvillagabardiinimainos Hopeapeilistä kesältä 1964. Pilkut jatkoivat edelleen vahvoina, seurana myös raidat. Jotenkin... ajankohtaista?


tiistai 12. kesäkuuta 2012

"Aurinkoisia onnellisia päiviä varten", 1962

Sattumoisin saín käsiini Sorjat Pukimet -lehden kesältä 1962, ja mitä siinä onkaan: ranta-asujen kaavoja! Taidan tietää mitä teen ensi keväänä... tämän kesän kesäompelut ovat jo kasassa. Piparkakkureunainen bikinitoppi ja vyölliset sortsit ovat aika söpö yhdistelmä.





Minä poistun hetkeksi ruudun ääreltä viettämään onnellisia aurinkoisia päiviä, laukkuun on pakattu kolmet bikinit ja yksi uimapuku. Hopeapeili päivystää, jos olen osannut ajastaa oikein. Nähdään!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pilkkukuumetta


Olen pitkään suunnitellut suurta pilkku- ja pallokuosiaiheista kirjoitusta, mutta nyt minun ei tarvitse sitä tehdä, koska Charlotte teki sen jo! Paitsi että jutussa on herkullinen pilkkuaiheinen kuvitus, siitä selviää esimerkiksi, miksi pilkut ovat englanniksi 'polka dots'. Tutustukaa!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Turun vintage-kaupat, osa 5: Retrobot

Jipii, uusi second hand shop ja arvatkaa missä, melkein meidän alakerrassa! Läntisen Pitkäkadun rautatieaseman puoleisessa päässä ennen Kaasu-Virtasena tunnettuun liikehuoneistoon avautui torstaina Retrobot, edesmenneestä Bossaliina-kahvilasta tuttujen kaverusten pitämä iloinen putiikki. Kaasu-Virtanen oli pitkään tyhjillään ja usein ohi kävellessäni toivoin, että siihen tulisi kirpputori tai vintageliike. Joskus toiveet toteutuvat!

Retrobotin avajaisissa oli Bossaliinasta tuttuja herkkuleivonnaisia ja paljon ihmisiä. Yleiskuvia liikkeestä en onnistunut ottamaan siinä tungoksessa - en ole kovinkaan taitava kamerankäyttäjä - mutta kivoja yksityiskohtia poimin jokusen. Tämä mekko jotenkin kutsui minua, mutta oli liian pieni.



Puuttuikohan minulta vielä joku väri pippurihelmiä? Turkoosi näyttää hyvältä.

Valitettavasti eivät taida Tuhkimon sisarpuoltenkaan temput auttaa näiden pilkkukenkien kanssa, kokoarvioni on 33-34. Mutta söpöt kuin mitkä!




Kissalasit melkein ostin, mutta en sitten kuitenkaan. Mutta arvatkaa, mikä tästä kuvasta muutti meille?


Ei, ei se tyhjäkatseinen aasi, mutta Pauligin jätskirekka. Leikkikirjoituskonettakin testattiin, mutta toistaiseksi se jäi Retrobotiin. 



Aika ihana meikkilaukku, päädystä kolmion mallinen... vakavasti harkinnassa, jospa vain keksisin tekosyyn oikeasti tarvita sitä jossain. Samoin kuin allaolevaa Mäkisen Kuvastimen kruunupeiliä. Seinät loppuvat kesken!


Retrobotin hintataso on erittäin kohtuullinen, ja koska myynnissä on vaatteiden lisäksi myös hauskoja pikkujuttuja, paikka sopii myös lahjaesinettä etsivälle. Vaatepuolta ei ole linjattu tiukasti mihinkään aikakauteen, vaan tarjolla on sekä lähes uusia juttuja että hyvinkin vanhoja (bongattu yksi 40-luvun laukku). Hyvä fiilis ratkaisee, ja se onkin täältä helppo löytää.