keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kun äiti uuden paitapuvun sai

Tällä tavalla myydään kai nykyisin vain miesten paitoja, mutta joskus on myyty naisten pukujakin.


Tehtaan paketissa oleva paitapuku on merkitön. Liekö sitä myyty jossain aikansa halpakaupassa? Laatua ainakin on tarkkailtu ja hyväksi havaittu.


Mekossa ei ole kauluksia, kuten pussin kuvassa, mutta järkeilin, että järkevä perheenemäntä on käyttänyt pyykin säästämiseksi irtokauluksia. Kangas on raitapintaista puuvillaa, jossa joka toinen raita on kudottu hieman ryppypintaiseksi. Englanniksi tämän kangaslaadun nimi on seersucker, mutten millään saa päähäni, mitä se on suomeksi. Muistaako joku ompelevista lukijoistani?

Etsyn myyjä, jolta tämän ostin, oli tietysti listannut mekon mitat ilmoitukseen, mutta helman mitta tuli vähän yllätyksenä. Hetken ihmeteltyäni päätin, että tämä saa pysyä lyhyenä - kaula-aukko on kuitenkin niin pieni, että vähän polvea voi näkyä. Ja sehän olikin sitten niin kiva kotiäidin arkipuku, että heti piti ryhtyä keittiöhommiin.


Ja mikäs se tällainen sitten on? Äiti sai uuden imurin! Mikä kodinkoneonnela!


(Totta puhuen Hoover-imuri on aika vanha, miehen mummon jäämistöä. Sain pienen sätkyn, kun kuvaustarkoituksessa työnsin töpselin seinään ja imuri yllättäen käynnistyi.)

Ja vielä ihana essukin! Miten kivaa keittiössä oikein voikaan olla?


tiistai 28. kesäkuuta 2011

Rantamuotia, 1929

1920-lukua moni ihailee, mutta sen ajan tuotteita - niin vaatteita, asusteita kuin muotilehtiäkin - on jo vaikea saada käsiinsä. Minua onnisti keväällä kirpputorilla; keräsin talteen kaksi ruotsalaista Husmodern-lehteä vuodelta 1929. Toinen on kesänumero, ja oi onnea, kaikkien pesujauhemainosten (toki nekin ovat viehkoja) keskeltä löytyi värillinen muotiliite: rantamuotia ja häämuotia.

Tässä siis uikkareita 20-luvulta ja vieläpä väreissä.



Tekstit kertovat, että nämä ovat olleet tilattavia kaavoja. Hauska on nähdä vaatteiden mallien lisäksi myös väriyhdistelmiä, joita tuolloin suosittiin; ajan valokuvat kun tuppaavat olemaan mustavalkoisia.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Vintaaseja kulttuurivinkkejä

Kaupunkijuhannukseni kruunautui hienolla show'lla: kävin katsomassa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluvan Cirque Draculan. Aikuisten sadun tarinalliseen sisältöön ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, sillä sirkus saa ihmisen lentämään, ja se on pääasia. Maallikkona en voi kuin ihmetellä, mitä ihmiskeholla ja parilla liinalla voi saada aikaan.

Draculan visuaalisessa puolessa on kaikki kohdallaan. Klassiseen burleskityyliin nojaavasta puvustuksesta vastaa Boutique Minnen omistaja Marjo Haapasalo, jonka vintagentuntemus ja drapeerauksentaju palvelivat hyvin tätä(kin) show'ta. Yksi illan päätähdistä on itse teltta, 1930-luvulta peräisin oleva saksalainen Spiegeltent, jossa vallitsee kabareeromanttinen hämy ja jossa voi halutessaan nauttia lasillisenkin esityksen aikana. Lippuja loppukesän esityksiin näytti vielä olevan jäljellä - tarttukaa tilaisuuteen!

Moni vintageharrastaja pitää Atelieri O. Haapalan kuvista. Niitäkin voi ihailla Turussa, Logomossa suomalaista nykyvalokuvaa esittelevässä Liisa ihmemaassa -näyttelyssä. Tunnistin atelierin laajasta kuvakoosteesta monetkin burleski- tai vintagetouhuista tutut kasvot. Samalla lipulla pääsee tutustumaan homokulttuurin vaikuttajan Tom of Finlandin töihin, jotka edustavat oman genrensä vintage-osastoa.

Juhannukselta ei ole asukuvia, mutta kuulin kaksi kivaa tyylikommenttia.
"Onpa sulla kaunis leninki, oikein juhannukseen sopiva!" (Naapurin täti, ikää varovasti arvioiden 90 v. Leninki - mikä ihana sana! - oli 70-luvun mustavalkoinen lummekuvioinen puuvillapuku.)
"Anteeksi mutta katsoin jo tuossa ulkona kun tulitte tänne, että teillä on aivan ihana asu!" (Kahvilan nuori myyjä, hieman arasti, huomatkaa teitittely. Asu oli tämä haalari varustettuna vaaleansinisellä vyöllä.)

Hauskaa kesälomakautta - kohta on jo heinäkuu!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Rauhallista juhannusta

Näin harvemmin toivotetaan. Toivotetaan hauskaa, aurinkoista, vauhdikasta ja niin edelleen, muttei rauhallista juhannusta. Mutta minkäs teet, kun juhannuskuvani on niin suunnattoman rauhallinen.


Samasta, juhannuksen 1960 Kotiliedestä skannasin myös pari mainosta, jotka linkittyvät kesän mökki- ja telttaretkielämään. Syömisen juhlahan juhannuskin on, ainakin meille, jotka vietämme sitä kaupungissa.



Nähdään taas, kun juhlat on juhlittu!

Palloja harmaalla

Eikö olisikin oikeus ja kohtuus, että kun henkilöllä on tällainen mekko,


tarkemmin katsoen siis tällaista kuosia,


henkilön pitäisi saada myös tällaiset kengät:


Valitettavasti maailmassa on virhe, eivätkä nuo kauniit kiilakorkosandaalit tietenkään mahdu henkilön jalkaan. Ehkä maailma korvaa erehdyksensä vielä joskus ja tuo Etsyyn paria numeroa suuremmat...

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Sortsimuotia, kesä 1951

Pari viikkoa sitten löytämäni Femina-lehti vuodelta 1951 on osoittautunut varsinaiseksi muotikuvien aarreaitaksi. Rapujuhlakuvien lisäksi Femina esittelee vapaamuotoista rantapukeutumista otsikon "Sommar på Capri" alla. Caprihousut tiedän toki, mutta jutussa pariin kertaan esiintynyt capripaita oli minulle uusi termi: se ilmeisesti viittaa valkoiseen paitaan, jossa on leveät herrainkaulukset.

Ja jos on kesällä 2011 katukuvassa paljon sortseja, osattiin sitä 60 vuotta aiemminkin. Ainakin Caprilla ja ainakin rannalla.



Yllättäen juttu nostaa kesän muotimateriaaliksi sametin. Pikasuomennos: "Moderneinta kesällä on sametti. (--) On pieniä, tiukkoja sortseja tomaatinpunaisina, myrkynvihreinä, sitruunankeltaisina tai azurinsinisinä ja nilkkapituisia housuja puuvillasametista, usein niiden kanssa nähdään Diorin luoma Capri-paita valkoisena tai värillisenä. Uimapuku on useimmiten kokomusta, mutta valmistajat ovat antaneet mielikuvituksensa lentää vapaammin puuvillamekkojen, bikinien, popliinisortsien ja puseroiden parissa." (Ruotsinkieliset lukijani saavat vapaasti korjata mahdolliset virheet!)

Pitkähihaisen paidan ja sortsien yhdistelmä näyttää oikeastaan hauskalta, vai mitä mieltä olette?

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Mustia kukkasia

En yleensä käytä kesällä päivisin mustaa, mutta jo alkuilta on eri juttu. Saimme yllättäen aikuisten aikaa ja koska sää suosi, on kesä ja kotikaupungin jokiranta täynnä ravintoloita, joita emme vielä ole kokeilleet, suuntasimme - ehkä pikkuisen ylipukeutuneina siihen nähden että oli kuitenkin vain maanantai - sinne rantaan.


Päivän värit: keltainen, harmaa, musta. Puin vyön ensin mekon päälle, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Jakku taas näytti vähän turhan vakavalta. Se tuntui vaativan jotain, vaikka onkin malliltaan suora eikä valmiiksi vyön paikalla varustettu. Siispä vyö muutti, ja asu... hmm... tiivistyi. Nämä ovat tällaisia pukeutumisteknisiä juttuja, joiden oppiminen kesti minulla kauan: miten jokin samanvärinen, sinänsä ylimääräinen pikku asuste saa asun osat kuulumaan yhteen. Hanskat nappasin eteisen laatikosta viime tingassa; etsin keltaisia, mutta löysin harmaat.
Mekko on (iltapuvun jälkeen) ehkä paras Pelastusarmeija-löytöni. Löysin sen viime kesänä, jolloin se oli hiukan ahdas. Nyt se on sopiva. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta olen tyytyväinen. Mekko on 1950-luvulta ja tehdastekoinen; materiaali on täysvinoon leikattua viskoosia. Shelf bust -rakennelman (suomeksi povihylly?) drapeeraukset on ryhdistetty tyllillä. Muistan vieläkin sen ällistyksen sekaisen onnentunteen, kun mekko löytyi kaikkien niiden tavanomaisuuksien seasta kirpputorin rekistä...


(Vaikeaa poseerata pokkana, kun koko ajan kulkee väkeä ohi eikä ole mallin ammattitaitoa.)

Tässä vielä hieman epätarkka lähikuva hansikkaista, joissa on kiva piparkakkureunakoriste, ja kankaan kuosista, jossa läheltä katsoen on jotain vähän aavemaista - kuin syksyisiä, lehdettömiä puita.


Ruokapaikaksi valikoitui Tintå, jonka pizzat (kokeilussa herkkutatti sekä prosciutto-viikuna) todettiin erinomaisiksi. Menkää sinne! Tämä ei ole maksettu mainos vaan kannustus hankkia onnen hetkiä.

Lena Hoschek Love

Seuraa fanituspostaus. Blogimaailmassa siellä ja täällä on tullut vastaan Lena Hoschek -merkin ihailua. Tuolla itävaltalaisella, vintagea, pin uppia ja söpöjä printtejä juuri oikealla tavalla yhdistävällä merkillä ei ole ollut nettikauppaa, mikä on aiheuttanut paikallisesti tuskaa ja ahdistusta ympäri maapalloa. Mutta nytpä on! Ja ihan yhtä hienoa kuin itse vaatteet ovat niiden perinnetietoiset promokuvat.

Tässä pari maistiaista. Lisää vanhojen mallistojen kuvia löytyy kaupan sivuilta, linkistä viralliselle nettisivulle.


(kuvat Lena Hoschekin nettikaupan sivuilta)

Merkin hintataso on sellainen, että taidan ihan suosiolla maksaa mieluummin asuntolainaamme kuin sijoittaa näihin. Samantyyppisiä ideoita voi tietysti toteuttaa edullisemminkin keinoin. Mutta unelmointihan on paitsi ilmaista, myös erittäin suositeltavaa...

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tukkaremontin päivitys

Aloitin vähän aikaa sitten projektin, jonka tarkoitus on saada riehuva hiuspohja takaisin ruotuun ja siinä sivussa myös tukkaa vähän vahvemmaksi. Olen käyttänyt kookospohjaista palasaippuaa hiustenpesuun nyt kolmisen viikkoa, ja tulokset ovat toisaalta hyvät, toisaalta huonot.

Hiuspohja voi ihan ilman muuta paremmin. Kutina ei ole kokonaan loppunut, mutta punoitusta ei enää ole. Tukka tuntuu vähän paksummalta, mikä tällä aikataululla viittaa todennäköisesti siihen, että hiustenlähtö on vähentynyt. Tai sitten siihen, mihin se tulosten huono puoli viittaa: jos hiuspohja voikin hyvin, itse tukka ei näytä samalta kuin ennen. Se näyttää roikkuvalta ja puhtaanakin vähän rasvaiselta - kiharatkaan eivät ole onnistuneet tavalliseen tapaan. Voi olla, että valitsemani pesuaine ei huuhtoudu tukasta yhtä hyvin kuin tavallinen sampoo. Viime kerralla lankesin pesemään tukan tavallisella sampoolla, ja rasvainen fiilis katosi.

Seuraava vaihe taitaa olla uuden pesuaineen etsiminen. Onko lukijoilla vinkata, millainen suolaton eli SLS-vapaa sampoo olisi hyvä? Löytyykö kampaamojen tuotesarjoista jotain, mitä voi suositella?

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Pinkkiä pinkkiä


Onko ylipäänsä mahdollista, että elämässä olisi liikaa pinkkiä?








Ehkä sentään on, sen verran että...


taittaa kuitenkin päivän asua vähän tummansinisellä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Luovaa helminauhan käyttöä

Kameran laturi on vielä matkalla kotiin, siksi skannaukset jatkuvat. Suunnittelussa on parhaillaan suuri keittiöteemainen postaus kera asun, ehkä jo perjantaina, jos posti suo!

Rapujuhlajuttu Feminassa 1951 jatkui vielä ihanalla pukukoru- ja somisteosiolla.


Korujen kiinnittäminen suoraan iholle kuten alakuvissa tuntuu hyvin avantgardistiselta 50-luvun pukeutumisessa, ja uudeksi ja originelliksi ideaa kuvatekstissäkin kiitetään. Minua ihastuttavat helminauhojen erikoiset kiinnitystavat oikean reunan piirroskuvassa. Pieniä, mutta hauskoja juttuja, joita on helppo soveltaa, vaikkei Dioria ja Rochasta olisikaan viime aikoina kirpputorireissuilta paljon löytynyt.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Tyyliä rapujuhliin, 1951

Kameran akku loppui ja laturi on kadoksissa, joten olen tilapäisessä kamerattomuuden tilassa. Mutta onneksi on skanneri ja yksi vielä esittelemätön viime aikojen kirpputorisaalistuksen tuote, ruotsalainen Femina-lehti vuodelta 1951. Rapujuhlien aika on oikeastaan loppukesällä, mutta näistä puvuista ja stailauksista saa varmasti inspiraatiota kesän isompien ja pienempien juhlien asukokonaisuuksiin.



Kuvissa on niin Diorin ja Rochas'n kuin ruotsalaistenkin suunnittelijoiden töitä. Oma suosikkini on jälkimmäisen sivun oikean alakuvan asu (ja mallin poseerauskin on yksinkertaisuudessaan niin ihana!). Juuri tuon malliset kengät vetoavat minuun nyt erityisen paljon: piikkiä paksumpi korko, mutta muuten siro leikkaus. Teksti kertoo, että kuvan puku on vaaleanroosa; useimmat muut liikkuvat sinisen asteikolla tummasta vaaleaan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Hellehattu ja aikuisten mehujää

Kun helleviikko lähestyy loppuaan, uskaltauduin vihdoin kamerankin eteen. Koetin kehittää kaupunkimaista helleasua, sekä tyylikästä että käytännöllistä. Valinta osui sortseihin ja hihattomaan puseroon. Tänä kesänä sortseja on vähän joka tytöllä - tämä on vähän ladympi malli kuin ne nuorten tyttöjen vastaavat. Pusero on trikootoppia ryhdikkäämpi versio. Jas onpa olemassa ainakin yksi sellainenkin lierihattu, joka ei lörpsötä!

vyölliset sortsit, laukku, puuhelmikorut kirppislöytöjä
50-luvun ruusupusero kirppikseltä tällä viikolla - samalta myyjältä kuin se rottinkinen laukku!
hattu-joka-ei-lörpsötä ja maailman parhaat hellesandaalit Wäkkärä

Suosittelen muuten kaikille kuumasta kärsiville museokäyntejä: Forum Marinumissa oli ihanan viileää.

Oloa voi viilentää myös tällaisella aikuisten herkulla.


Gin tonic -mehujää iskee sekä makuhermooni että huumorintajuuni. Näin se kävi: tein drinkin korkeaan mehulasiin, jonka pohjan peitin ohuella sokerikerroksella ja puristin sekaan sitruunamehua niin, että sokeri peittyi. Päälle pari sormenleveyttä giniä ja loput tonic-vettä: koska alkoholi jäätyy huonosti, juomasta kannattaa tehdä mietoa. Sekoitin sokerin liuottamiseksi ja kuplien hävittämiseksi (kuplaisesta koeversiosta tuli hauras ja huokoinen) ja annoin seoksen vielä väljähtyä jääkaapissa pari tuntia. Sitten vain juoma muotteihin - mehulasillisesta tulee ainakin neljä mehujäätä - ja jäätymisaikaa vähintään yön yli. Nam. Seuraavaksi kokeilen mojito-mehujäätä...

Pieni mainostauko

Kaikkihan rakastavat vanhoja mainoksia. Tässä pieni valikoima; kaikki ovat Eeva-lehden mainoksia toukokuun lehdestä vuodelta 1955 eli samasta, josta edellisen postin kesäpuvut.

Aloitetaan parista tuotemerkkiklassikosta. Minulla on ilo omistaa pari Silon alushametta, ja ne todellakin ovat kuuluisan mainoslauseensa veroisia. Silojen läpikuultavista hörhelöistä tulee lapsuus mieleen, nimittäin se, kun leikki valoverhoihin pukeutuneena hienoa naista.


Puhdas - raikas - suloinen! Miten kauniisti ajateltu Rexonaa eli Turun Saippuaa edustaneelta mainostoimistolta.


Huu! Pond's-ihovoiteen markkinoinnissa luotettiin suoraan pelotteluun.


Seuraavassa ei ole ollut mainospiirtäjä parhaimmillaan, mutta tuotemerkin nimi on huvittavan suorasukainen.


Ja söpöin viimeisenä. Sukkamainoksista teen vielä joskus oman koosteensa, kuten olen lupaillut jo monet kerrat, mutta kun tämä niin sopivasti sattui kohdalle. Jos joku näkee Jeannette-nyloneita jossain kaupan, saa vinkata. Menin tärvelemään ainoat kontrastisaumaiset sukkani kengänkorolla...

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Viehättävää kesämuotia, 1955

Helle jatkuu, meikki ei pysy naamassa, hiki lätsäyttää kampauksen, aurinkolasit hiostavat punaisia jälkiä naamaan. Muuten kaikki hyvin. Ajelen työkseni pyörällä ympäri kaupunkia katselemassa paikkoja, ja tietysti poikkean kirppiksillä aina kun voin. Toissapäivän reissulla, jolla löysin rottinkilaukkuni, löysin myös vanhoja lehtiä. Skannaus pelastaa, kun naama ei kestä kuvassaoloa.

Nämä kaunokaiset ovat ainakin viimeisen päälle. Media on Eeva-lehti 5/1955.


Juttu on otsikoitu "Viehättävää kesämuotia", mutta minusta nämä aikansa pariisilaishitit näyttävät kovin puetuilta asuilta ollakseen kesämuotia. Hatut, hansikkaat, pitkät hihat... huhtikuuta, viileää toukokuuta, sanoisin? Jälkimmäisen sivun oikea alakulma on ehkä kesäisin näistä, ja ylemmän sivun alakuvan asu sopisi kesäjuhliin. Mutta upeita pukuja kaikki tyynni.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Uusi kesälaukku

Vaikka lämpötilan muutosten ei tarvitsisi mitenkään vaikuttaa siihen, millaista laukkua käyttää, kesälaukut ovat silti - ainakin minulla - ihan erilaisia kuin kylmän kauden laukut. Sopivia materiaaleja ovat esimerkiksi solmeiltu naru (kuten tässä asussa; sininen laukku on seurannut minua uskollisesti koko alkukesän) tai rottinki.

Tänään löysin harvinaisuuden: ehjän, toimivan, ison rottinkilaukun. Kirpputorimyyjä oli nimennyt sen "salkuksi". Laukkuun mahtuu jopa kamera, mutta se itse mahtuu pyöränkoriin, vaikka muoto ei anna yhtään periksi. Täydellistä.

(Anteeksi kuvan laatu, huomattiin vasta liian myöhään, että linssissä on jotain köhnää.)

Täällä oli tänään yli 30 asteen helle. Se ei ole pukeutumiselle suotuisa olotila. Parhaita huippukuuman vaatteita ovat ohutta puuvillaa tai viskoosia olevat mekot, jotka eivät ole ihan tyköistuvia: tämän ilmeisesti 90-luvun alun ruusumekon löysin talvella ryttääntyneenä Valtterin kirppiksen ulko-osaston lattialle. Nyt se on vähän oikeammassa paikassa.

Wife Dressing -kirjassaan, josta puhuin pari viikkoa sitten, Anne Fogarty listaa muutaman mielestään pahimman muotimokan. Niihin kuuluivat (muun muassa likaisten valkoisten käsineiden ohella) sortsit ja olkaimettomat mekot  katuvaatteina. "Hellevaatteet kuuluvat lomalle", julistaa Fogarty. Tämä on juuri sen tyyppistä menneen ajan tyyliajattelua, joka voikin jäädä menneeseen aikaan...

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Hän nauttii täysin siemauksin


(mainos Hopeapeilistä kesäkuulta 1952)

...ja ihmekö tuo, kun on niin hienot bikinit! Mekin lähdemme maauimalaan, vähän vahvemmin suojakertoimin varustettuina toki. Hauskaa helleviikkoa!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Loma-asujen kaavoja, 1952

Hopeapeilin numerossa 6/1952 annettiin pari yksinkertaista kaavaa loma-ajan vaatteiden tekoon. Näppärä ompelija saa ehkä tästäkin skannauksesta selvää, miten tehdä sivusta napitettavat söpöt sortsit ja helpot mekot. Ehkä jo seuraavana sadepäivänä!


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Hopeaskootteri

Lehtilaatikkojen aarteita jälleen: joskus on Tekniikan Maailmakin ollut näin kiehtovan näköinen - ainakin mainoksessa, joka taas on Tiedon Palat -nimisen tiedettä popularisoivan julkaisun takakannessa. Vuosi on 1959.


Italialaiset vespat kuuluvat luonnollisesti vintaasiin sielunmaisemaan, mutta Suomessakin on osattu: kuvan ajopeli on nimeltään Hopeaskootteri ja se on kotimaista valmistetta. Netti ei tiedä Hopeaskootterista juuri mitään - ja minulle moottoriajoneuvot ovat tyystin vierasta aluetta (en ole edes koskaan ajanut yhtään sellaista, jollei työnnettävää ruohonleikkuria lasketa) - joten tämän enempää en osaa kertoa. Mutta kuvan neidolla on kivat kengät myös!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Sininen ilta, punaiset asusteet

Tämä ei ole erityisen hyvä kuva. Se on lähes ainoa, joka on - siinä toisessa tarjolla olevassa on vielä pösilömpi ilme. Mutta se ei ole mekon vika tietenkään, vaan mallin. Ja sen, että kännykässä oli liian vähän muistia käytettävissä.


Löysin tämän 50-luvun satiinimekon Uffilta pari viikkoa sitten, ja se sai yllättävän nopeasti ensi-iltansa. Usein mekot saavat odotella kaapissa pitkään ennen sopivaa juhlaa - tälle (ja Isotyllille, joka ei onneksi näy, mutta luo tunnelmaa) sopivan hetken loi Turku Looks -näyttely, jonka cocktail-tilaisuus oli tänään. Ei, minä en ole näyttelyn kuvissa. Mieheni on, ja hänen kanssaan minun ompelemani kassi. Etsikää linkistä - tai itse näyttelystä Logomossa.

Tein jonkin aikaa valintaa mustien, punaisten ja helmenvaaleiden asusteiden välillä. Pelin ratkaisivat punaisen hyväksi kengät (Etsystä joulun alla). Laukku on 80-lukulainen olkalaukku, jonka remmi on piilotettu laukun sisään, ja hansikkaat monta monta vuotta sitten itse värjätyt. Väriyhdistelmä toimii, mutta toisaalta haastaa kokeilemaan monia muita. Persikka, ruohonvihreä ja suklaanruskea ainakin toimisivat. Muita ideoita?

Päivän asu ja päivän iltapuku

Tänään tuli valokuvaaja ihan viralliselle asialle, ja siksi piti pukeutua heti aamusta. En tiedä, johtuuko yön yli pinneissään levänneistä kiharoista vai kookospalashampoon ominaisuuksista, mutta nyt ei tullut hyvät kiharat. Illan cocktail-tilaisuuteen taitaa olla pakko vääntää nuttura.

Mutta mekko on yksi suosikeistani. VintagEijalta viime kesänä löydetty yksinkertainen ihanainen, helmassa sisäänrakennettu kevyt tylli.


Kaupungille asustin tämän valkoisilla parin euron puuhelmillä, joita kaikissa tavarataloissa myytiin pari kesää sitten, sekä 80-luvulta periytyvällä suklaanruskealla isorusettisella hiussoljella (rumat kiharat piiloon).

Ja sitten kuulkaas kävi niin hassusti, että ostin iltapuvun. Pitkän iltapuvun. 1950-luvulta. Vai olisitteko te hyvät lukijat voineet kävellä sen ohi Pelastusarmeijalla, kun hintakin oli vallan sopuisa kahdeksan euroa? Ja kun näytti heti ensi vilkaisulla, että se olisi paitsi minun väriseni, myös minun kokoiseni - ja kotona sovittaessa selviää, että niinhän se onkin?


Oikeasti en tiedä, missä tätä käytän. Jos käytän, edessä on myös asuun sopivien alusvaatteiden (ainakin pitkän krinoliinin) hankinta. Ja korutkin voisivat olla jotkut muut kuin nuo parin euron puuhelmet.


Alempi kangas on ilmeisesti taftia, sen päällä on valkoinen tylli, jossa höyhen- ja rusettikuvioita. Puvussa ei ole lappuja, eli se lienee nimettömäksi jääneen ompelijan huolellista työtä. Ihana pala pukuhistoriaa!