maanantai 28. helmikuuta 2011

Takki ullakolta

Uuden kodin vintin pölyisistä, hapertuneista pukupusseista löytyi myös takkeja. Yksi hieno vihreä todennäköisesti 1950-lukulainen päätyi museokokoelmiin, mutta haluan ajatella sitä pukuhistoriallisena tekona enkä pukeutujan menetyksenä. Tällainen villakankainen palttoo taas päätyi minun käyttööni.


Takki on himpun verran liian iso, ja siitä puuttuu vyö, vaikka vyölenkit ovat tallella. Muoto (ja varsinkin taskunkansien muoto!) on kuitenkin hyvä. Yläpainotteinen kun olen, poistan olkatoppaukset, vaikka ne ehkä tyyliin kuuluvatkin.

Osaako joku muodon ja kaulusten perusteella sanoa, miltä ajalta tämä on? Mitään lappuja ei takista löydy.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Taipuvaa lasia


Lasikukkasia 30- tai 40-luvun kattokruunusta, josta tulee uuden makuuhuoneemme lamppu...


...ja pieni tarjoilulautanen, jonka mieheni toi eilen kirpputorituliaisena.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Hilpeitä kenkiä

Joskus toivoisi, että jalka olisi oikein pientä kokoa. Sellaista minipientä, jollaisen omistaja nykyisin joutuisi etsimään kenkänsä lastenosastoilta. Koska sellaisen jalan omistajalle on vintageharrastajalle tarjolla paljon hauskaa. Miettikää nyt läpinäkyviä hedelmäkenkiä...



...tai ehdottomia suosikkejani, turkooseja pilkkukenkiä.

Molemmat löytyvät linkin takaa Etsystä - ensimmäiset ovat kokoa 35, toiset nykymaailmaan vähän paremmin sopivasti kokoa 37.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Perhoshattu, viimein

Muistatteko vielä ne kultaiset paljettisortsit? Ehkä parempi, jos ette, mutta joka tapauksessa lupasin tämän postauksen yhteydessä lisätä tänne kuvan asuun kuuluneesta hatukkeesta heti, kun kamera saapuu taloon. Meinasi unohtua, mutta tässä se nyt on: kullankimalteinen perhoshattu VintagEijan tapaan.


Hattu (tai siis pikemminkin hatuke) kiinnittyy tukkaan tukevalla klipsillä. Helppokäyttöinen ja toimiva systeemi, ja erilaisia koristelutapoja oli tarjolla hurja määrä.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kahvitauko

Ei tietenkään ole vielä puuvillamekkojen aika, mutta mitä voin tehdä? Tämä puku tuli uuden kodin vintiltä likaisena ja tunkkaisena, mutta pesun jälkeen se näyttikin oikein hauskalta ja oli aivan pakko sovittaa.


Mekko on minulle liian iso jopa patellavyön kanssa, mutta sivusaumoista sisään ottamalla tilanne paranee. Kankaan kuosi on hauskan tapettimainen, pienen pientä pipertävää kuviota, joka erottuu vain läheltä katsoessa.


Vintagevaatteet mielletään joskus juhlaviksi ja jäykiksi, mutta tässä ainakin on käyttömekko parhaimmillaan. Valmiiksi kulunutkin parista paikasta, mutta tiedättekö mitä: minä en välitä!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Jotain sinistä

Värimieltymykset todellakin kulkevat aaltoina. Viime aikoina minua on vetänyt puoleensa vaaleansininen, jota olen väheksynyt viime parikymmentä vuotta. Toinen uusi ihastus löytyy kuviomaailmasta: ruusut. Pilkut jatkavat edelleen vahvoina - niistä taas olen tykännyt viime parikymmentä vuotta.

Ja kun oikea väri ja kuosi kohtaavat, muuttuu pienikin juttu aarteeksi.



Vielä vähän sinistä. Kokemukseni mukaan kolmen euron päivä on Uffin aleviikolla hinta-laatusuhteeltaan paras. Tämänkertainen kolmen euron löytö on vaaleansininen neulepuku, jossa on 30-40-luvun henkeä - vaikka se tosiasiassa onkin 70-80-luvun vaihteesta. Puku saa ajattelemaan vielä vähän viileitä ilmoja ja mustia mokkaisia kävelykenkiä... Vielä kun saataisiin se kevät.

torstai 17. helmikuuta 2011

Kukonaskelliivi

Koko tämän päivän asun asun idea lähti liivistä. Löysin sen eilen illalla kaapista ja tajusin, etten ole käyttänyt sitä koko talvena. En ole mikään suuri liivifani, mutta tässä Er-Ma -merkkisessä, lapun mukaan Turussa valmistetussa kukonaskelkuosisessa villaliivissä on sitä jotain.

Päätin, että torstai saa olla liivipäivä. Muut asun vaatteet löytyivät helposti; Er-Ma on kummitellut vaatekaapissani jo pari vuotta ja asettunut taloksi.


Kuusikaistainen Tuomi-Tuotteen villasekoitehame kauan sitten kirpputorilta
musta trikoopusero rusettiyksityiskohdalla Seppälä / Pelastusarmeija
Er-Ma-merkkinen liivi Emmaus
sukkahousut luultavasti H&M
1950-luvun alkupuolen kengät VintagEija's


Kuvauspaikka on minibuduaarini. Kampauspöytä on aivan ihana huonekalu eikä edes vie paljon tilaa, vink vink. Uuteen kotiin aion hankkia myös tähän sopivan jakkaran, nyt istun nojatuolissa. Tukka on random-kiharoilla: yllättävän hyvät (joskaan ei kovin kestävät) kiehkurat syntyvät, kun pesun jälkeen sitoo kaiken tukan hipsterinutturalle päälaelle ja antaa kuivua yön yli. Sääli, ettei sudenkorentoaiheinen strassipinni näy...


Kengät ansaitsevat oman kuvansa. Pidän tavattomasti tällaisesta leikkauksesta kengän sivussa ja tietysti koristenauhasta rusetteineen.


Kirjastonhoitajatyyliähän siitä taas syntyi.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Kevään ja kesän takkeja, 1932

Tulevasta kodistamme löytyneisiin pieniin, mutta kovin arvokkailta tuntuviin, aarteisiin lukeutuu Kestilän takkikuvasto vuodelta 1932. Se löytyi saman vuoden Turun Ylioppilaslehtien välistä vanhasta puisesta omenalaatikosta, joka oli pölyttynyt vintillä ties vaikka talon valmistumisesta vuonna 1957 saakka. Kiitos taas kerran vanhoille hienoille tädeille, jotka eivät heittäneet mitään pois!




Mikä on sinun suosikkisi vuoden 1932 takeista? Sekä Anni- että Horsma-mallien hihansuut ja kaulukset ovat minusta erityisen viehättävät. Näistäkin takeista huomaa, että helman pituus oli aikoinaan muodissa paljon tärkeämpi asia kuin nykyisin: kaikki neljä takkia ovat täsmälleen saman mittaiset.

(Huomatkaa myös kuvaston värit: kermanvalkoinen ja metsänvihreä. Tyylikästä!)

lauantai 12. helmikuuta 2011

Keittiö

Nyt jännittää. Asunto on myynnissä, ensimmäinen näyttö huomenna ja viimeiset siivoukset työn alla. Tuleekohan tänne edes ketään?

Mutta nyt kun omaa asuntoa katsoo arkiromusta siivottuna ilmoituksen kuvista, se näyttää kivalta (paitsi että olisimmepa löytäneet noihin yläkaappienkin oviin alkuperäiset vetimet!). Itse pitäisin tämän vieläkin, jollemme olisi kasvaneet tästä ulos.


Uuteen keittiöön tulevat täsmälleen samat hyväksi havaitut värit. Sitruunankeltainen keittiön seinä piristää yllättävän paljon ankeana ja synkeänä aamuna.

torstai 10. helmikuuta 2011

Pientä ja kaunista

Kävin matkoilla Raisiossa, tietysti kirpputoriasioilla. Löysin jotain pientä ja kaunista.


Olen jo kauan haikaillut ruusuja. Uuden kodin johonkin ikkunaan haluan ehdottomasti ruusuverhot; ehkä hennon sinisiä ruusuja valkoisella pohjalla. Ruusurintarossinkin jo melkein ostin Etsystä, mutta ennen klikkaamista osuin onnekkaasti kohdalle, kun joku raisiolainen arvatenkin vanhempi naishenkilö oli tyhjentänyt koruvarastonsa kirpputorille - helmikimppukorvikset olivat saman myyjän varastosta. Emaloitu ruusu on kameehenkinen ja herkkis, vanhan ajan runotyttömäinen. Haluaisin kiinnittää sen pitsirusettiin ja tekisinkin niin, jos olisin viisitoista vuotta nuorempi.

(Pienen ja kauniin lisäksi tulimme ostaneeksi 1950-luvun mallisen Pormestari-sohvan ja -nojatuolin sekä jalkalamppu/pöytäyhdistelmän niin ikään 50-luvulta. Että sellaista pientä.)

maanantai 7. helmikuuta 2011

Hiiskun neitien hattu


Minulla oli kunnia saada omakseni pölyisessä kellarikomerossa rikkinäisessä hatturasiassa vuosikymmenet piileskellyt ruskea huopahattu, jonka entinen omistaja oli joku Hiiskun neideistä.

Hiiskun neidit olivat turkulaisia kulttuurivaikuttajia 1930-1970-luvuilla. Sisarukset Aune, Kyllikki ja Helka, joiden alkuperäinen sukunimi oli Heinonen, käänsivät ja kirjoittivat runoja, proosaa, lehtijuttuja ja elämäkertatekstiä opettajantointensa ohessa. Neidit kuuluivat V. A. Koskenniemen kirjalliseen piiriin ja tunsivat muitakin aikansa kirjallisia vaikuttajia - muun muassa runoilija Kaarlo Sarkia oli neitien ystäväpiiriä.

(Kuvassa vas. Helka ja oik. Kyllikki Hiisku kotitoimistossaan; lähde Hiiskujen kotiarkisto)


Hiiskun neidit elivät vilkasta elämää ja matkustelivat paljon Euroopassa. Roomasta ja Pariisista tuotiin kuulemma tuliaisina hienoja muotiluomuksia - kuvan hatussa ei valitettavasti ole valmistajan nimeä tai mitään muutakaan viitettä, mistä se on aikoinaan tullut.

Mutta miksi hattu on nyt minulla? Koska Hiiskun neitien viimeiseksi jäänyt koti on mitä todennäköisimmin meidän seuraava kotimme. Johdatukseen uskovat epäilemättä pitävät näistä yksityiskohdista:

- Helka Hiisku on toiminut Turun Ylioppilaslehden päätoimittajana, kuten miehenikin.
- Aune Hiisku syntyi Kemissä, kuten minäkin.
- Kyllikki Hiisku kirjoitti Hopeapeili-lehteen.

Kotiasia on vielä kesken, mikä aiheuttaa jännitystä ja kiirettäkin, mutta siitä kuulette lisää ehkä ensi tai sitä seuraavalla kerralla...

perjantai 4. helmikuuta 2011

Lyhyt takki, pitkät hanskat

Elämme jännittäviä aikoja. Monessakin mielessä: eteen putosi aivan yllättäen kiinnostava asunto, ja sitten joskus -tasolla olleen muuttoajatuksen päivittäminen toteuttamiskelpoiseksi on vienyt paljon aikaa, energiaa ja yöunia. Tästä kerron enemmän, jos haaveet toteutuvat.

Lisäksi opettelemme käyttämään uutta kameraamme. Tämä on vasta kymmenes sillä otettu kuva, joten paljon on vielä edessä. Tiedostoista tuli tolkuttoman suuria vanhan pokkarin kuviin verrattuina, ja näemmä ei potrettimoodi kovin hyvin sovellu kokovartalokuvan ottamiseen ulkona. Mutta kyllä se tästä!


Alkutalven järkyttävän kylmyyden vuoksi ehdin jo miettimään, ostinko ihan turhaan syksyllä tämän lyhyen villakangastakin. Kuitenkin viime viikkoina, pikkupakkasilla ja nollakeleillä, tämä on ollut juuri oikea valinta. Ja totta puhuen ihan pikkuriikkisen alkavat jo kyllästyttää paksut pompat ja karvahatut. Lyhyt takki on kevyt vaihtoehto, kun oikeasti ei vielä voi ajatellakaan mitään kevättrenssejä.

Takkini muistuttaa paljon 1950-luvun lopulla muotiin tulleita swing coat -takkeja. Niiden tapaan tämäkin kellottuu heti kainalon alta. Napituskin on kovin 50-lukulainen suurine litteine nappeineen, samoin 3/4 -pituiset kellottuvat hihat. Tämän muotoinen vaate vaatii kapean alaosan, tässä mustavalkoinen luottohameeni.


Koska hihat ovat lyhyet, ovat hanskat puolestaan pitkät. Ne olivat alelöytö, joka sai siksi sekunniksi minut pyörtämään päätökseni ostaa vaatteita vain käytettyinä.


Kauhua tuuletusparvekkeella: ovi melkein läimähti lukkoon.

takki Zara / Pelastusarmeijan kirppis
vanha rakas glencheck-kynähame, UFF kauan sitten
nahkakäsineet H&M
sukkahousut Bleuforêt / Sokos
kaulahuivi Sokos
saappaat kauan sitten kirpputorilta (hinnankin muistan - 3 e)
turbaani Rauman SPR:n kirppis (pieni strassi on kiinteä osa hattua)
rintaneula Huuto.net

tiistai 1. helmikuuta 2011

Leopardipuku, 1955


Muotikuva, joka on taas kerran ajankohtainen: Hopeapeilin numerossa 5/1955 esiteltiin tämä Germaine Lecomten "klassillinen, hyvin voimakaskuvioinen" kävelypuku.

Eikä siitä sen enempää näin keskellä työpäivää, mutta posti toi kauan odottamani lappusen - kamera on vihdoin saapunut. Seuraava postaus on asu, lupaan sen.