Äänestä uudenvuodenaaton cocktail-pukua!

Huomenna on uudenvuodenaatto ja sellainen ilo, että meillä kotona on juhlat. Ei siis tarvitse miettiä paksujen sukkahousujen, villatakkikerrosten, karvalakkien ja talvisaappaiden tyyppisiä asioita, vaan voi pukeutua ihan tavalliseen cocktail-tyyliin tarvitsematta palella.

Mutta mitä päälle? Saatte ehdottaa! Nämä kolme pukua ovat kaapistani, eikä niitä vielä ole nähty asukuvina Hopeapeilissä. Yksi näistä, eniten ääniä saanut (tai jos kukaan ei äänestä, nyyhkis nyyskys, valitsen itse sen joka huomenna iltapäivällä eniten inspiroi), esiintyy täällä asupostauksen keskiössä lauantaina 1.1.

Ja ehdokkaat ovat:

1. Musta 60-luvun wiggle dress, jossa pitsinen yläosa, vuorattu vartalo-osa ja hihansuissa röyhelöt.
2. Syksyllä vaatekaapinsiivouspostauksessa vilahtanut kitin- tai hiekanvärinen 50-luvun puku, jossa jäykkä ja leveä laskostettu helma.
3. Syksynvärinen satiinipuku, lienee 50-60-lukujen vaihteessa. Istuva yläosa, kapealaskoksinen alaosa, kaulassa rusetille solmittava liehuke.

Esitän puvut tässä tarkoituksella ilman ihmistä sisällä ja ilman asusteita - jokaiseen löytyy kyllä jotain kivaa ja sopivaa... Äänestysaikaa on huomiseen noin klo 16 saakka.

Shortly: Which dress shall I wear on New Year's Eve?

20-luvun tyyliin

Rhia teki koostepostauksen päättyvän vuoden parhaista asuistaan. Kiva idea, mutta koska Hopeapeili on ollut olemassa vasta syyskuusta saakka, en voi kopioida sitä. Sen sijaan poimin kuvakansioista vuoden varrelta asukuvan, jota en ole vielä julkaissut täällä, mutta joka varmasti hopeapeililäisiä kiinnostaa.

Tapaa kokoelmani harvinaisuus, aito 20-luvun flapper-puku.

Puvun minulle päätymisen historia on mielenkiintoinen. Appeni ostaa ja myy vanhoja kirjoja, ja hän oli kirjanostoretkellään jossain satakuntalaisessa pappilassa saanut kaupan päälle mukaansa pari pussillista vaatteita; mukana muun muassa papin ja ruustinnan juhlavat päällystakit - ja tämä mekko. Se on tummansininen ja itsessään melko kevyt, mutta helmikirjailut (joista osa on erillisissä, koko puvun pituisissa huivimaisissa liehukkeissa) saavat sen painamaan monta kiloa. En ole koskaan saanut missään asussa yhtä paljon huomiota kuin sillä kerralla alkusyksyllä, kun rohkenin pukea tämän päälleni erääseen vintage-tapahtumaan.

Tämän asun kanssa vaikeuksia tuottivat pitkät hiukseni. Kaivoin netistä tutoriaalin, jolla piti helposti saataman feikkilyhyt tukka 20-30-luvun tyyliin, mutta tein jotain totaalisen väärin eikä kampauksesta tullut mitään. Hetken tuskailtuani päädyin jakamaan hiukset saparoille ja kiinnittämään saparoiden päät muutamalla sormikiharalla. Täydestä meni. Kengät ovat teemaan hyvin istuva kirppislöytö, mutta uustuotantoa - muistaakseni Espritin tai jonkun muun ihan tavallisen merkin.

Puvun malli on uskomattoman yksinkertainen, ihan pelkkä laatikko, johon on lisätty hihat ja koristelut. Tällainen olisi helppo toteuttaa kotikonstein jopa ilman kaavoja ja käyttää valmiita koristenauhoja. Kannattaa kokeilla, sillä näin vanhojen vaatteiden löytyminen on todellista tuuripeliä.

Joulurauhaa

On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä.

Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä.

Oi käykää, ystävät, laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkallaan
ja viipyy hetkisen meillä.

(säv. Jean Sibelius, san. Vilkku Joukahainen 1901)

Kuusen juurella

punainen villapuku lietolaisesta osto- ja myyntiliikkeestä
sukkahousut Miira Zukale / Jeti Shop
50-luvun tummanharmaat avokkaat ja pyöreät strassikorvikset vanhoja kirppislöytöjä
kuusenkoristeet 1950-70-luvuilta, kirpputorilöytöjä

22. luukku: Koristeellista villaa

Minulla on ollut ylläni villatakki todennäköisesti joka päivä marraskuun puolivälistä asti. Omistan mustan, harmaan, purkkapinkin ja ruskean villavillaisen sekä vähän ohuemmat helmikirjaillun vaaleanpinkin, helmi- ja paljettikirjaillun kermanvärisen, kanervanvärisen, smaragdinvihreän ja leopardikuosisen. Näillä pärjää jo melko mukavasti.

Vähempikin riittäisi, sillä tavallinen perusvillatakki on kiitollinen asustettava. Siihen voi kiinnittää rintakoruja. Sen päälle voi pukea vyön. Kaula-aukkoa voi somistaa huivilla, irtokauluksella, kaulakorulla tai pukemalla alle rusettikauluspaidan. Hihat voi kääriä ja antaa paitapuseron hihojen näkyä. Voi käyttää auki ja kiinni. Ja kun siihen kyllästyy, somisteeksi voi ommella pitsiraidat. Ja niin edelleen.

Mutta villatakeista namuimmat ovat niitä, joissa on asustus mukana jo itsessään. Näin:

Tämä kaunotar on 50-luvulta, mutta oma angora-helmi-paljettisysteemini taitaa olla 80- tai jopa 90-luvulta ja köyhdytti minua vain muutaman euron. Kannattaa pitää silmät auki, kun kirpputorilla näkyy tätivaatteita!

21. luukku: Pyyhi tyylillä

Otsikko ei viittaa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeeseen, jossa vessapaperiin painetaan runoja. Vaan taustalla on se mukava tapaus, että Hopeapeilin toimituksessa kävi siivooja. Se on ehkä parasta, mitä ihminen voi antaa lahjaksi itselleen ja puolisolleen.

Tyylillä toteutettuun siisteydenpitoon kannattaa satsata. Minua ainakin ilahduttaa, että keittiöpyyhkeemme ovat enimmäkseen vintaasia tavaraa. Parhaat 1950-70-luvun pyyhkeistä (englanniksi tea towel) ovat suoranaisia taideteoksia ja samalla informatiivisia:

Mittapyyhe löytyy Etsystä ja on kieltämättä vähän hintava. Vastaavanlaisia hyötypyyhkeitä on omassa kokoelmassamme ainakin kalorilaskuripyyhe ja drinkkiopaspyyhe. Hauska vanha löytö on oletettavasti nuoreen kotiin 50-luvulla ostettu pyyhe, jossa mies kuivaa astioita, kun vaimo lepäilee: "Todista Hänelle rakkautesi - kuivaa tiskit!"

Suomalaisen pyyheteollisuuden helmiä ovat Tampellan keittiöpyyhkeet, joissa on usein myös taiteilijan signeeraus. Myös nimettömiä hienouksia on kaupan, tämä Huuto.netissä:

Tyylikkäitä tiskihetkiä!

Kahdeskymmenes luukku: Jääkukkia, lumikiteitä

Täällä on satanut tänään kaunista, puuterista, kimaltelevaa lunta. Siitä tulevat mieleen esimerkiksi tällaiset juhlaherkistelyt. Laukku ja rannekoru, molemmat Etsystä.

Yhdeksästoista luukku: Lukemista

Kannatan vilpittömästi vintagen harrastamista myös kirjamuodossa. Itse asiassa vintageaiheinen kirja on myös erinomainen lahjavinkki vintage-harrastajalle, sillä kirjan kanssa ei tule ongelmaa koon, värisävyn sun muun sopivuuden kanssa.

Hyviä suomenkielisiä perusteoksia ovat esimerkiksi tämän sarjan kirjat.

Kenkien lisäksi on suomennettu myös käsilaukkukirja ja yleiskatsaus vintagemuotiin; huomasin juuri kirjakaupassa, että englanniksi tässä sarjassa on myös koruja esittelevä kirja. Muutakin vintagekirjallisuutta on saatavilla varsin hyvin: eri vuosikymmenten tyylejä esitteleviä kirjoja, sekä perusteellisia oppaita että pieniä kuvapainotteisia taskukirjoja, löytyy monenlaisia ja monen hintaisia.

Kahdeksastoista luukku: Rakas joulupukki...

Tässä kolme ihan pikkupientä toivomusta. Jos olet olemassa, joulupukki, tuothan nämä juuri minun kuuseni juurelle!

Alushame, sehän on vain järkevää kerrospukeutumista näillä säillä. Ja laukkuun voi pakata pakkasrasvan ja varavillasukat.

Ja sitten muistatko sen kerran kun strassikaulakoruni katkesi (se tarttui hiuksiini tanssiessa). Voisitko mitenkään tuoda uuden, ja vähän muitakin helyjä, vaikka nämä? Ja kun ne eivät kumminkaan paljon paina, niin vaikka vähän lisääkin, esimerkiksi punaisilla tai vedenturkooseilla strasseilla?

Ulkona, -10 C

Nähkää uusi leopardi- tai olisikohan sittenkin geparditakkini! Löysin sen eilen Uffilta - ihana myyjä otti toiveeni muistiin, kun ihan viattomasti kysyin kissakuosista tekoturkkia, ja sellainen löytyikin jo samalla viikolla. Se ei ole kuosiltaan aivan sellainen, mitä etsin, mutta A-linjaisesti kellottuva muoto täsmäsi. Vyö ei kuulu takkiin (eikä edes näy kunnolla kuvassa...), mutta juuri näin haluan tätä käyttää.

Ruskea-musta kissakuosinen tekoturkki UFF
Käsineet, turbaanihattu, kauluri, pippuritweedhame, sukkahousut, karvavuoriset mokkasaappaat ja laukku, kirppislöytöjä kaikki

Seitsemästoista luukku: Rusetteja

Vaikka rusetteja on jo pari vuotta näkynyt kaiken maailman pintamuotijutuissa, niistä on edelleen ihan sallittua tykätä. Tai ainakin minä tykkään; erityisesti pienistä rusettiyksityiskohdista esimerkiksi kengissä tai laukuissa. Tähän tapaan:

Suosittelen erityisesti söpöstelyoloon! Linkit kuvien juttuihin näet tästä.

Rauma-päivän löytöjä

Otimme vapaapäivän, hyppäsimme bussiin ja matkustimme Raumalle, jossa on tunnetusti erinomainen kirpputoritarjonta. Kaupunki on pieni, mutta kuusi tuntia ei likimainkaan riitä käymään läpi kaikkia kaupungin kirppiksiä. Valitsimme parhaat päältä, ja satoa tulikin runsaasti. Tässä parhaat.

Hattuneula...

...joulupalloja...

...kaksi korsettia (toinen on sekä käyttämätön että täsmälleen minun kokoani! oi iloa!)...

...etanamainen bakeliittikuorinen mittanauha - eikö ole kaunis!...

...ja melkein sellainen kynttelikkö, jonka ostin Traderasta ja hajotin kaksi minuuttia paketin avaamisen jälkeen! 'Melkein' tarkoittaa tässä yhteydessä 'riittävästi'.

Vaatetarjontakin oli hyvä. Kehitin nopeasti pari asua vain kuvia varten ihan siitä ilosta, että löysin niin kivoja vaatteita ihan tavallisilta kirppiksiltä. Tässä uutta ovat harmaa 80-luvun puolikellohame, villasekoitetta eli juuri nyt sopiva, sekä lila pitsineuleinen lukunuttu tai jonkinlainen bolero. Kun näin sen hyllyllä, luulin sitä huiviksi: se on aivan tasainen, kaksinkerroin taitettu pötkylä.

Sitten leikitään kesää. Valkoiset kuviosukat ja 50-luvun puuvillainen päivämekko novelty print-kangasta. Oliivinvihreä ei ole omin juttuni, mutta valkoisen kanssa se toimii aika kivasti. Olen kahden vaiheilla, onko mekon yläosa noin sentin liian lyhyt minulle... se taitaa olla vika, jolle ei ammattilainenkaan paljon voi tehdä, mutta sen huomaa vasta kun vaatetta käyttää oikeasti, ei kun kummittelee se päällä rappukäytävässään puolen minuutin ajan.

Ja vielä vihertävänharmahtava villapuku 50-luvulta. Tämä ei ole täydellisessä kunnossa, vaan päätynee värikylpyyn: kangas on toisen sivusauman puolelta helmasta haalistunut selvästi. Hintaa puvulla oli vain kolme euroa, joten halusin antaa sille mahdollisuuden - ja myös siksi, että se on tasan oikean kokoinen.

Eikä tässä edes ollut kaikki - vain ne ilahduttavimmat ja harvinaisimmat. Hyvät kanssaihmiset - käykää pikkukaupunkien kirpputoreilla. Lisäohjeita päivän joulukalenterissa eli edellisessä postauksessa.

Kuudestoista luukku: Kotimaan matkaajalle

Meillä kotimaan matkailuun kuuluu aina, ehdottomasti ja itsestäänselvästi kirpputorikierros kohdepaikkakunnalla. Hyvä lähde kirppisten löytämiseen on vanha kunnon puhelinluettelo (oletteko kuulleet sellaisesta?), mutta joskus on myös soitettu kaupungin matkailutoimistoon ja vissiin kunnantalollekin ja kysytty, missä kylän kirppikset lymyävät.

Nykyisin on helppoa, kun netistä löytyy tietoja usein jopa aukioloaikojen kanssa. Jotkut kirpputorit ovat auki hyvin epärationaalisesti - tyyliin la 11-13 ja parillisten viikkojen ti 16-18 - ja voi olla, että paluujunan lähtöä odotellessa hieman harmittaa, jos ei ole etukäteen tarkistanut, minä päivänä kannattaa käydä. Jos kirppikselle on puhelinnumero, kannattaa soittaa ja kysyä, onhan kirppis varmasti olemassa; hyvätkään sivustot kun eivät ole täydellisen ajantasaisia.

Hyviä kotimaisia kirppissivustoja ovat Vuolanne ja Kirppikset.info. Jos oikein innostuu, matkalukemiseksi voi hankkia kotimaisen omakustanneuutuuden, stylisti-valokuvaaja-kirppisharrastaja Karin Lindroosin Kirppislöytöjä-kirjan, också på svenska. Lindroosin kivannäköinen taskukokoinen kirja on oiva fiilis- ja idealähde (ja joululahjaidea!) sille, jolle kirppisten maailma ei vielä ole läpeensä tuttu.

Viidestoista luukku: Kissamaista

Kun nainen tulee tiettyyn ikään, eläinkuosit alkavat kiehtoa. Vinoilut puumista voi sitten jättääkin tähän; puuman turkissa ei ole kuvioita. Mutta leopardi, jaguaari, oselotti, ilves... kaikkien näiden kauniita kuvioita saa minun puolestani kopioida surutta ihmiskäyttöön (kunhan jättää sen alkuperäisen turkin sille eläimelle). Sitä paitsi jos ihmisellä olisi häntä ja saisi itse valita, millainen se olisi, ottaisin leopardin hännän.

Olen etsiskellyt leopardikuosista vintage-tekoturkkia, joko swing coat -mallista täyskelloa tai prinsessalinjaista vyötäröltä kellottuvaa. Vaihtoehtoja on netin ihmemaassa, mutta kovin kalliita ovat. Sitä oikeaa odotellessa voi tietysti ihastella pienempiä pinta-aloja kissakuosia. Laukku, kengät ja toppi, kaikki Etsystä. Miau!

Neljästoista luukku: Saumapalloja

Vuonna 1962 joulukoristetehdas Weisteen valmistamat pehmeämuoviset saumalliset joulupallot olivat niin hienoja, että pääsivät Hopeapeilin joulukuun numeron kansikuvaan. Niitä on valmistettu eri kokoluokissa suurin piirtein vauvan päästä vauvan nenänpäähän. Väreissä löytyy ainakin hopeaa, kultaa, punaista, sinistä, vihreää ja pinkkiä; joskus pintaa on koristeltu lumihiutalepainatuksella tai kuorrutettu valkoisella lumikerrosmaisella hileellä. Niitä on valmistettu myös prismamaisella kololla varustettuna ja läpikuultavina, sisällä pätkä hopeaköynnöstä.

Weiste valmisti saumapalloja 1970-luvulle saakka. Määrä lasketaan todennäköisesti miljoonissa, koska näitä herkästi lommoutuvia palloja löytää edelleen helposti kirpputoreilta myös ehjinä. Tavallinen hinta on kymmenen senttiä kappaleelta.

Mistäkö tiedän? Siitä, että kerään niitä. Tänään kävin Raumalla ja toin kotiin kymmenisen uutta saumapalloa.

Joulunpunainen, suklaanruskea

Tip tap. Eikös joulu ole sellaista punaisen värin kulta-aikaa? Ainakin se tällä kertaa on mitä ilmeisimmin villatakkien kulta-aikaa. Kadehtien luin tätä Vixen Vintagen postausta ihanasta punaisesta neulemekosta superkauniine asusteineen: aivan liikaa paljasta ihoa, itse pukeutuisin noin ehkä syyskuussa. On hankala tehdä asupostauksia, kun päivä toisensa jälkeen pukeutuminen on enimmäkseen eloonjäämistaistelua.

Omassa punaisessa asussani onkin mukana kuvausfeikkiä.

Villatakin alla on vain hihaton angoratoppi - kun lähden ulos, korvaan sen poololla tai lisään toisen villatakin (tämän ensimmäisen napitan tiukasti kiinni). Tukka on valenutturalla, jonka (ja korvikset) poistan päällysvaatteisiin pukeutuessani, koska se ei mahtuisi karvalakin alle. Sukkahousuja on vain yksi kerros ja kengät säälittävät avokkaat.

Hame on oikeasti talvihyvä. Se on pehmeää villaa, ja leveys ilmankin tylliä vastaa hyvin 50-lukua. Ja onhan tyllialushamekin yksi lämmittävä kerros lisää.

80-luvun villainen maitokahvinruskea kellohame ja punainen neuletakki UFF
suklaanruskea helmikirjailtu toppi Verhoomo Wäkkärä
puuvillasukkahousut Bleuforêt (ainakin Sokos myy hyvää värivalikoimaa)
metallinväriset nappikorvikset ja ruskeat 50-luvun rusettiavokkaat kauan sitten kirpputorilta

For my international reader(s?): here you can see what it looks like in our backyard at the moment. I'll need my fur hat and some very wintery boots when I leave the house.

Kolmastoista luukku: Hempeää roosaa

Kun joku väri alkaa kiehtoa, se toimii usein monella tasolla. Yhtäkkiä huomaa tykkäävänsä samasta väristä seinissä, astioissa, kengissä ja alushameissa. Silloin on hyvä aika tehdä hakuja värin nimellä: lähes kaikki vastaantuleva kiinnostaa ainakin kuvana.

Minun tämän hetken värini on (kirsikanpunaisen lisäksi) kuurainen tai harmahtava kanervainen roosa, englanniksi dusky/dusty rose tai pink. Tai ovat - samaan skaalaan mahtuu monia sukulaissävyjä.

Vaikka ei juuri tarvitsisikaan pitsireunusta tai tapettia mihinkään, tulee jotenkin inspiroitunut olo. Sormuksiakaan en osaa käyttää, varsinkaan isoja - vihkisormukseni on hyvin eleetön ja sitä paitsi jo tummunut sileä valkokultainen - mutta silti. Ihanaista!

Ps. Tarkkasilmäiset lukijat saattoivat huomata, että kahdestoista luukku jäi väliin. Tälle on useita hyviä syitä kuten piparkakkutalon osien leivonta ja koristelu; silti harmitti. Siksi tässä kolme ihanuutta kerralla.

Yhdestoista luukku: Kaksi aika erilaista vinkkiä

Kun on meneillään pimeä aika, mahtaisiko sitruunankeltainen käsilaukku piristää?

Minua ainakin piristää, jo ihan kuvana - olen roikottanut tuota pitkään Etsy-suosikeissani.

Toinen vinkki on aineeton, mutta ikävä kyllä toimii vain turunseutulaisilla. Kuralan Kylämäki, muutaman talon maatilakokonaisuus ja nykyisin 1950-lukua esittelevä "elävän historian kylä", on huomenna eli sunnuntaina 12.12. viimeistä päivää auki ennen joulua. Kävimme tänään. Saimme mm. leipoa taikataikinasta, soittaa harmonilla joululauluja, maistaa tuoretta porkkanalaatikkoa ja makuvaria eli glögin tapaista siirappi-maustejuomaa, ajaa potkukelkoilla ja rapsuttaa sympaattisia suomenlampaita. Jossain siellä olisi ollut myyjäisetkin (ja huomennakin on), mutta ei ollut tarvetta mennä ostoksille, pari tuntia vierähti muutenkin.

Kymmenes luukku: Röyhelöneule

Vuosikymmenten miksailu on mielestäni vintaasiharrastuksessa hyvinkin suotavaa. Esimerkiksi parjatulla 80-luvulla tehtiin aika käyttökelpoisia vanhojen vuosikymmenten tyylikierrätyksiä, jotka hyvin sopisivat aitojen 40- tai 50-luvun vaatteiden seuraksi. Kuten vaikka tämän tyyppiset neuleet.

Olen neulefani, ja minusta villatakit ja neulepaidat ovat noin elokuusta toukokuuhun pakollisia jo käytännön syistä. Hankkisin tämän luultavasti itselleni, jollen olisi epävarma sen mahtumisesta. Juuri nyt kiristyvä pakkanen tosin kaipaa kaverikseen vahvempia villoja.

Yhdeksäs luukku: Pula-ajan muistoja

Pula-ajan piparkakut

1/2 kg siirappia
1/2 kg jauhoja
1/2 rkl. soodaa

Siirappia vatkataan ja siihen sekoitetaan jauhoja ja soodaa. Taikinan annetaan pari vuorokautta seistä. Jos se ei silloin ole tarpeeksi kiinteätä, lisätään jauhoja. Taikinasta leivotaan paksunlainen levy, josta otetaan muotilla piparkakkuja. Paistetaan uunissa. (Ohje: Pula-ajan leivonnaisia, 1943)

Suomessa vintaasi aika ei todellakaan ole ollut pelkkää Hollywood-glamouria. 1930-luvulla meni hyvin, mutta sota katkaisi tehokkaasti useimpien ylellisyystuotteiden ja ihan tavallistenkin elintarvikkeiden - ruoan, kankaiden, paperin, käyttötavaroiden - saatavuuden. Oli otettava sitä mitä oli. Säästäväisyys ei ollut hyve, vaan pakko. Nykyään säästämistä voi ja kannattaa soveltaa ekologisista syistä: pula-ajan ruokaohjeet ovat kasvis- ja lähiruokapainotteisia, ja esimerkiksi lihan jatkamista kasviksilla voi suositella monestakin eri syystä.

Olen ollut pitkään innostunut vanhoista keittokirjoista, ruokamainoksista ja muusta keittiövintaasista. Ylläolevan Pula-ajan leivonnaisia -kirjan ostin Huuto.netistä osana muutaman vanhan keittokirjan nippua. Marttaliitto on julkaissut kymmenisen vuotta sitten näköispainoksen toisesta samantyyppisestä kirjastaan Pula-ajan ruokaohjeita, mutta tällä hetkellä sitä ei ole saatavilla ainakaan netin Martta-puodista.

Marja Helaakoski-Tuomisen Pula-ajan keittokirja (1941) on alansa klassikko. Minulla on onni omistaa isoäitini Helmin 40-luvulla hankkima kappale. Olen oikeasti käyttänyt sen ohjeita! Pula-ajan keittokirja lienee ollut suosittu, sillä sitä näkee jonkin verran divareissa ja nettidivareissa.

Kahdeksas luukku: Mid-Century Christmas

Vuosisadan puoliväli, siis 1900-luvun, on nyt huippumuodikasta aikaa. Omaankin silmääni se on juuri se oikea ajanjakso, jonka muotoilu vuodesta toiseen aina vain vetoaa niin vaatteissa, rakennuksissa kuin sisustuksessakin.

Ja joulusälässä. Suomessa on mahdollista tehdä vanhoja joulutavaralöytöjä myös kirpputorilla (juuri eilen todistin, miten Pelastusarmeijalla joku poimi hienon 60-tai 70-luvun joululiinan 20 sentin korista), mutta harvemmin ihan 50-luvulta periytyviä. Joskus käy tuuri, joten silmät kannattaa pitää auki.

Löytöjä odotellessa pari makupalaa maailmalta. Vanhoista kauniista joulupapereista voi tehdä kaikenlaisia askarteluprojekteja, mutta ne luovat tunnelmaa myös ihan siinä varsinaisessa käytössään - jos raskii ottaa riskin, että lahjan avaaja ei kohtelekaan paperia hellin käsin.

Ensimmäinen lienee vähän vanhempi kuin toinen, josta ainakin minulle tulee mielikuvia Birger Kaipiaisen tapeteista. Kai se johtuu noista linnuista.

Ps. Jos joku sattui kuollakseen ihastumaan eilisessä joulupostauksessani esiintyneisiin akryylitähtikynttilänjalkoihin, tadaa:

Seitsemäs luukku: Pieniä lentäjiä

Pidän punaisista tekojalokivistä. Pidän myös sudenkorennoista, vaikka tiedän monien pelkäävän niitä - miksi? Nehän ovat vaarattomia ja niiden helikopterimaista lentoa on hauska tarkkailla.

Pidän myös näistä.

Pikku korentoja voi parillisuuden takia käyttää myös pukuklipseinä. Kätevää!

Hyppysellinen joulun mausteita

Kävin vintillä hakemassa joulukoristelaatikkoni. Monikossa - niitä on kolme, ja lisäksi vähän tänä vuonna hankittuja koristeita, joita en ole vienytkään vinttijemmaan. Mies, joka ei ole aivan niin jouluihminen kuin minä, katseli laatikkopinoa vähän vinosti: "Sulla on aika paljon noita." Niin on, mutta puolustaudun taas kerran sillä, että uutena on ostettu vain kuusenkynttiläsarja ja sekin pakottavassa tilanteessa, kun vanha hajosi aatonaattoiltana.

Kaikkia hörsötyksiä en levitä esiin joka joulu, ja nytkin hillitsin vielä itseäni ja somistin vain pari nurkkaa.  Paperilumihiutaleita meillä on tolkuton kasa, koska poikani innostui leikkelemään niitä ja samalla itsekin aivojumpan hengessä kehittelin uusia kuviomalleja. Yllättävän kiehtovaa, kun juttuun pääsee sisälle.

Mieltymykseni joulutyylissä on vahvasti kitsch. Kuvan kynttilänjaloista tähdet ovat akryylia ilmeisesti 60-luvulta ja sipulikynttilän alla oleva kultaiseksi maalattua puuta samalta ajalta. Puinen kynttilänjalka on ehkä järjettömin esine paloturvallisuuden kannalta - tähän kun vielä lisäisi muovisen ison mansetin! Mutta ei kai kynttilää tarvitse polttaa, jotta se olisi hieno?

Vaikka liekissä on tietysti sitä jotain.

kotimainen puinen violetti-fuksia kynttilänjalka Tampereen Fida
kynttilä, niin ikään kirppislöytö, iso pussi eurolla
muovinen soikea 50-luvun pitsiliina taloyhtiön roskis
50-60-luvun puhelinpöytä Diverssikauppa 90-luvulla, kun se vielä toimi Turussa

Kuudes luukku: Unelmia

Melko todennäköisesti en koskaan saa kutsua presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle; välttämättä en mihinkään muuhunkaan iltapukutilaisuuteen. Häitäni olen jo juhlinut, ja toisia ei toivon mukaan tarvita.

Mutta kukaan ei kiellä unelmoimasta 1950-luvun kermakakkupukujen äärellä. En tiedä, kumpi on kiusallisempaa tässä Lanvinin upeassa pitsisessä iltapuvussa: järjetön hinta vai se, että se on omaa kokoani.

Tämä pinkki puku on vähän realistisempaa hintaluokkaa, mutta pikkuruinen kuten suurin osa kaupan olevista prom-puvuista. Unelmointi taas on onneksi ihan ilmaista, eikä mekon koostakaan tarvitse välittää.